Se tavallinen tarina

Tässä on reippaan neliömetrin verran hartaasti, arvokkaasta langasta neulottua hartiahuivia. Heinäkuusta asti tätä on työstetty, kovasti odotettu kevättä jolloin sen saa ottaa käyttöönsä. No mitenkäs siinä sitten kävikään?

Aina olen tiennyt, etten koskaan saisi neuloa tai ommella mitään one size-ohjeen mukaan, niistä tulee aina liian isoja vaikka kuvittelee sitä vähän puikoilla ja langan koolla hallitsevansa. Mallissakin on ongelmansa. Työtä neulotaan kaula-aukosta aloittaen ja kavennusten päättyessä puolivälin jälkeen tulee kappaleisiin inhottavat "hyppyrit". Harkitsin ensimmäisenä saumurointia, sitten kierrätyskeskusta, mutta työkaverit suostuttelivat vielä tekeleen säilyttämään. Nyt se on viikattuna kaapissa ja odottaa, että parin vuoden päästä siivoan sen sieltä pois. Mahdollisuus siihen, että alkaisin jotain sille tekemään on melko pieni. Mutta värit ovat edelleen ihanat. Ja samoin se visio, mikä aloittaessa oli.

Mutta opittiinko tästä mitään? Juuri kopioin työkaverilta ohjeen neuletakista, itselle. Toivottavasti saan sitä ennen jonkun uuden inspiksen. Ikuinen sukkien kutominenkin kun on vähän tylsää. Kielolle olisi kiva neuloa jotain. Ihanista neuletakkiohjeista koululaisneidille saa vinkata!

Syyssukat

Mysteerisukat, miten hauska idea kutoa! Lähdet neulomaan, etkä tiedä muuta kuin että jonkinlaiset kirjoneulesukat on tiedossa. Väreja vinkattiin valitsemaan muistaakseni kuusi kappaletta. Omat värini valikoituivat jämälankakeristä ja ne tuntuivat heti oikeilta. Olen erehtynyt tämän pääsiäisen keltaisen valitsemaan joihinkin muihinkin käsitöihin ja aina olen jälkikäteen ajatellut että ei olisi pitänyt. Se näyttää kerällä hauskemmalta kuin muiden värien kaverina valmiissa tuotoksessa. 

Kirjoneulominen on vaikea laji minulle ja nytkin sääriosan "puut" kiristävät melkoisesti vaikka kuinka yritin löysätä lankoja. Näitä huonoja puolia luetellessa täytyy vielä kolmantena mainita, että toisen sukan neulominen on supertylsää (kuten aina). Pitäisi opetella pyöröpuikkotekniikka, jolloin sukat valmistuisivat samaa aikaa. No mutta pääasia on kumminkin, että sukat ovat käytössä ja rakkaatkin vielä, joten kaikki hyvin! Ohje löytyy muitaihania.com-blogista ja sieltä syyssukat. Toivotaan villasukkakelejä vielä riittävän!

Pussukoita pukinkonttiin

Hyvä idea tämän vuoden joululahjoihin kyllä löytyi, mutta olisi voinut löytyä pari kuukautta aikaisemmin. Näitä pikkukukkaroita ommeltiin vielä aatonaattona. Kielon ja kavereiden toimesta tilauslista on masentavan pitkä. Olen luvannut ommella lisää sitten joskus kun toivun tästä puskemisesta. Seitsemän kappaletta näitä päätyi pukinkonttiin. Kokeilin tehdä karkkikäärepapereista yhden mutta tekniikka ei ollut vielä kunnossa koska paperit repeilivat kristallimuovin alla. Ilmeisesti kontaktimuovi toimisi paremmin.

Pussukat on siis askarreltu siten, että liimasin karkkipussin ensin tukikankaaseen ja leikkaisin saman kokoisen palan kristallimuovia. Sitten ompelin vetoketjun ja sivusaumat. Pussukan sisällä siis näkyvät saumavarat, mutta mustan vuorikankaan ansiosta ne eivät häiritse. Ensimmäisen pussukan ompelin vähän monimutkaisemmin mutta sitten keksin tämmöisen version. En tiedä kuinka kestäviä pussukat ovat. Kuulemma ne aidot ja alkuperäisetkin kuluvat käytössä loppuun. Mutta pääasia jos ilahduttavat lahjan saajia, vaikkakin sitten vähän vähemmän aikaa!

Beibin perustossut

Aina kun joku saa vauvan, tekee Pasin kummitäti tällaiset tossut lahjaksi. Pasikin sai omansa aikoinaan. Useimmiten olen itse aina valinnut vaikeamman polun ja tehnyt jotain työläämpää, mutta tällä kertaa valitsin viisaasti. Kaverini opastuksella nämä syntyivät, mutta eivät sentään kerralla kunnolla. Pelkällä korvakuulolla vastaanotetut ohjeet eivät pysyneet liian ruuhkaisessa päässäni ja niinpä purkasin ensimmäisen tossun ainakin kolme kertaa! Mutta ohje on oikeasti varsin simppeli, lisään sen tähän juttuun kun ehdin niin se säilyy jatkossa minunkin muistissa. Nämä viilettivät kirjekyyhkyn matkassa jo eräälle tyllerölle. Näitä varmasti löytyy paketista myös tulevina vuosina vauvoja saaville tuttavilleni.

Kun kaikki menee putkeen

Tässä on kaksi vaatetta, joiden ompelu meni heti putkeen, kehitystä tapahtuu! Pasin paitaan sain inspiraation Nosh:n kutsuilla. Siellä oli esittelyssä juurikin tämän näköinen paita. Olin kuitenkin mennyt kutsuille nimenomaan ihastelemaan ja tilaamaan kangasta. Niinpä siinä laskeskelin, että paidan hinnalla saan tilattua kangasta sen verran, että siitä ehkä tulee jotain muutakin joskus ja pääsen ompelemaan itse. Kielon paidan tein jo keväällä mutta vasta nyt koulujen alettua se on päässyt kunnolla käyttöön. Näiden vaatteiden onnistumiseen vaikutti tietysti se, että molemmat on työstetty mukavan ompelupäivän vietosssa käsityöpeni kanssa. Ne on kyllä niin huippuja päiviä, kun vain jostain löytyisi aikaa viettää niitä useammin!

Mökkituliaisia

Parin vuoden välein kesäreissumme suuntaa sukulaisten luo Tukholmaan. Kaupunkivilinässä pitää viettää aina päivä tai kaksi. Tukholma on niin kaunis ja niin täynnä kaikenlaista tehtävää ja nähtävää. Oppaamme sattuu myös olemaan hyvinkin aktiivinen kaupunkilainen ja esittelee meille joka kerta jotain aivan uutta mitä emme vielä aikaisemmin ole nähneet. Mutta Tukholman vieressä saaristossa on vielä ihanampi paikka, nimittäin saaristo. Sinne suuntasimme nytkin useammaksi päiväksi.

Ihmisille, jotka eivät tarvitse mitään, on hankala keksiä tuliaisia, jos haluaa antaa jotain muutakin perinteisen viinipullon lisäksi. Niinpä päätin jo talvella kun olimme laivamatkat varanneet, että tällä kertaa vien mukanani villasukat. Valkoiset piirakkasukat (jotka olen jo aikaisemminkin kerran tehnyt klik!) valmistuivat vauhdilla, mutta isommat Herrasmiehen harmaat-nimeä kantavat sukat olivat pitkissä kantimissa ja päättelin ne päivää ennen lähtöä. Tein sukat ohjeen mukaan ja kuvittelin isoimman kokovaihtoehdon olevan suht isojalkaiselle miehelle passeli. Mutta sukasta tuli aivan valtava. Niinpä tein kokoa pienemmät ja se yksi sukka pitäisi purkaa. Langalle on tämänhetkisessä projektissa kyllä käyttöä. Nämä villasukat olivatkin ainoat mitä sain viime lukuvuoden aikana kudottua, oli vähän rankempi opiskeluvuosi mitä etukäteen kuvittelin!

Kielo kantoi kortensa kekoon tuliaisten suhteen ja askarteli Sinellin kesäkuvaston innoittamana kasvimaan merkkejä. Punajuurikin sai oman kylttinsä, mutta se unohtui pakkaamisen keskellä kiireessä toteutetusta kuvaussessiosta!

Kesätoppeja

Olen niin tottunut ompelemaan ja kutomaan tekeleitä joihin olen enemmän tai vähemmän tyytymätön, että kelvollisia luomuksia pysähtyy oikein ihailemaan. Ihailen ja hämmästelen siis tällä kertaa tätä toppia, joka on ommeltu Joka tyypin kaavakirja 2:n  kaavalla (raglanpaita ilman hihoja). Miten jokin näin kiva voikin syntyä näin helpolla? No niinhän se tietenkin just syntyy. Resepti on selkeä: yksinkertainen ohje ja ihana kangas. 

Tämän kankaan ostin Kielolle tunikaa varten käsityömessuilta. Kangas on Paapiin, ehkä tunnin pyörin kojussa ja mietin, minkä ihanuuden valitsisin. Hyvä oli valinta, kangas oli myös asiakkaan mieleen. Tunikakin on valmis, mutta käyttöön passelin kokoinen vasta ensi syksynä. Kankaasta jäi pieni pala ja ompeluopeni innoittamana päädyin tekemään tämän topin. Kyllä kankaalla on tosiaan merkitystä. Ompelin samalla ohjeella toisen mokoman normaalista pinkistä trikoosta ja voi miten ankealta se tämän toisen rinnalla näyttääkään! Mutta käyttötarvetta löytyy sillekin, taidan kulkea kesähelteet näissä jos vain helteitä tulee. Ensi viikon reissuun nämä ainakin pakataan mukaan!