Mummuni muuttaessa muiden passattavaksi, kävimme läpi äitin, tätin ja serkun kanssa mummun kaappeja ja komeroita. Mitään rahallisesti arvokkaita aarteita eivät kaapit kätkeneet mutta paljon muistoja ja ihania, tärkeitä juttuja. Mukaan lähti mm. astioita, vanha vaaka, kahvipurkkeja ja kankaita. Vanhat, paksut liivihamekankaat pääsivät keppiheppojen päihin ja puuvillapöytäliina kummitytölle mekkokankaaksi. Värikkäät lakanat olen säästänyt myös vaatekankaiksi ja tässä on nyt yksi esimerkki lopputuloksesta.
Mekko on malliltaan
Mekkotehtaan Orelma ja helmaan on aplikoitu samaisesta kirjasta bongattu bambi farkkukankaasta. Ihana mekko, harmittaa vaan, että siitä tuli kuitenkin hieman pieni. Tämän kesän jälkeen siinä ei enää pyörähdellä. Mekkotehtaan mallit ovat minusta olleet reiluja, joten en lähtenyt tekemään kokoa isompaa leninkiä. Olisi pitänyt, mimmin kasvupyrähdys pääsi yllättämään.
Kun mietin asioita mitä tekisin isona, mistä haaveilen, päädyn aina tähän vastaukseen: haluan osata ommella. Kaavojen piirtäminen ja ohjeiden ymmärtäminen ei ole minulle todellakaan helppoa, enkä ole esimerkiksi ikinä kokeillut saumuria! Minulla on kyllä pari aivan loistavaa "ompelutukihenkilöä", jotka jaksavat neuvoa ja auttaa milloin tahansa keksinkin heille soittaa. Mutta pikkuhiljaa opettelen ja tänä kesänä on tarkoitus sitä saumuriakin vielä testata.
