Pussukoita pukinkonttiin

Hyvä idea tämän vuoden joululahjoihin kyllä löytyi, mutta olisi voinut löytyä pari kuukautta aikaisemmin. Näitä pikkukukkaroita ommeltiin vielä aatonaattona. Kielon ja kavereiden toimesta tilauslista on masentavan pitkä. Olen luvannut ommella lisää sitten joskus kun toivun tästä puskemisesta. Seitsemän kappaletta näitä päätyi pukinkonttiin. Kokeilin tehdä karkkikäärepapereista yhden mutta tekniikka ei ollut vielä kunnossa koska paperit repeilivat kristallimuovin alla. Ilmeisesti kontaktimuovi toimisi paremmin.

Pussukat on siis askarreltu siten, että liimasin karkkipussin ensin tukikankaaseen ja leikkaisin saman kokoisen palan kristallimuovia. Sitten ompelin vetoketjun ja sivusaumat. Pussukan sisällä siis näkyvät saumavarat, mutta mustan vuorikankaan ansiosta ne eivät häiritse. Ensimmäisen pussukan ompelin vähän monimutkaisemmin mutta sitten keksin tämmöisen version. En tiedä kuinka kestäviä pussukat ovat. Kuulemma ne aidot ja alkuperäisetkin kuluvat käytössä loppuun. Mutta pääasia jos ilahduttavat lahjan saajia, vaikkakin sitten vähän vähemmän aikaa!

Beibin perustossut

Aina kun joku saa vauvan, tekee Pasin kummitäti tällaiset tossut lahjaksi. Pasikin sai omansa aikoinaan. Useimmiten olen itse aina valinnut vaikeamman polun ja tehnyt jotain työläämpää, mutta tällä kertaa valitsin viisaasti. Kaverini opastuksella nämä syntyivät, mutta eivät sentään kerralla kunnolla. Pelkällä korvakuulolla vastaanotetut ohjeet eivät pysyneet liian ruuhkaisessa päässäni ja niinpä purkasin ensimmäisen tossun ainakin kolme kertaa! Mutta ohje on oikeasti varsin simppeli, lisään sen tähän juttuun kun ehdin niin se säilyy jatkossa minunkin muistissa. Nämä viilettivät kirjekyyhkyn matkassa jo eräälle tyllerölle. Näitä varmasti löytyy paketista myös tulevina vuosina vauvoja saaville tuttavilleni.

Kun kaikki menee putkeen

Tässä on kaksi vaatetta, joiden ompelu meni heti putkeen, kehitystä tapahtuu! Pasin paitaan sain inspiraation Nosh:n kutsuilla. Siellä oli esittelyssä juurikin tämän näköinen paita. Olin kuitenkin mennyt kutsuille nimenomaan ihastelemaan ja tilaamaan kangasta. Niinpä siinä laskeskelin, että paidan hinnalla saan tilattua kangasta sen verran, että siitä ehkä tulee jotain muutakin joskus ja pääsen ompelemaan itse. Kielon paidan tein jo keväällä mutta vasta nyt koulujen alettua se on päässyt kunnolla käyttöön. Näiden vaatteiden onnistumiseen vaikutti tietysti se, että molemmat on työstetty mukavan ompelupäivän vietosssa käsityöpeni kanssa. Ne on kyllä niin huippuja päiviä, kun vain jostain löytyisi aikaa viettää niitä useammin!

Mökkituliaisia

Parin vuoden välein kesäreissumme suuntaa sukulaisten luo Tukholmaan. Kaupunkivilinässä pitää viettää aina päivä tai kaksi. Tukholma on niin kaunis ja niin täynnä kaikenlaista tehtävää ja nähtävää. Oppaamme sattuu myös olemaan hyvinkin aktiivinen kaupunkilainen ja esittelee meille joka kerta jotain aivan uutta mitä emme vielä aikaisemmin ole nähneet. Mutta Tukholman vieressä saaristossa on vielä ihanampi paikka, nimittäin saaristo. Sinne suuntasimme nytkin useammaksi päiväksi.

Ihmisille, jotka eivät tarvitse mitään, on hankala keksiä tuliaisia, jos haluaa antaa jotain muutakin perinteisen viinipullon lisäksi. Niinpä päätin jo talvella kun olimme laivamatkat varanneet, että tällä kertaa vien mukanani villasukat. Valkoiset piirakkasukat (jotka olen jo aikaisemminkin kerran tehnyt klik!) valmistuivat vauhdilla, mutta isommat Herrasmiehen harmaat-nimeä kantavat sukat olivat pitkissä kantimissa ja päättelin ne päivää ennen lähtöä. Tein sukat ohjeen mukaan ja kuvittelin isoimman kokovaihtoehdon olevan suht isojalkaiselle miehelle passeli. Mutta sukasta tuli aivan valtava. Niinpä tein kokoa pienemmät ja se yksi sukka pitäisi purkaa. Langalle on tämänhetkisessä projektissa kyllä käyttöä. Nämä villasukat olivatkin ainoat mitä sain viime lukuvuoden aikana kudottua, oli vähän rankempi opiskeluvuosi mitä etukäteen kuvittelin!

Kielo kantoi kortensa kekoon tuliaisten suhteen ja askarteli Sinellin kesäkuvaston innoittamana kasvimaan merkkejä. Punajuurikin sai oman kylttinsä, mutta se unohtui pakkaamisen keskellä kiireessä toteutetusta kuvaussessiosta!

Kesätoppeja

Olen niin tottunut ompelemaan ja kutomaan tekeleitä joihin olen enemmän tai vähemmän tyytymätön, että kelvollisia luomuksia pysähtyy oikein ihailemaan. Ihailen ja hämmästelen siis tällä kertaa tätä toppia, joka on ommeltu Joka tyypin kaavakirja 2:n  kaavalla (raglanpaita ilman hihoja). Miten jokin näin kiva voikin syntyä näin helpolla? No niinhän se tietenkin just syntyy. Resepti on selkeä: yksinkertainen ohje ja ihana kangas. 

Tämän kankaan ostin Kielolle tunikaa varten käsityömessuilta. Kangas on Paapiin, ehkä tunnin pyörin kojussa ja mietin, minkä ihanuuden valitsisin. Hyvä oli valinta, kangas oli myös asiakkaan mieleen. Tunikakin on valmis, mutta käyttöön passelin kokoinen vasta ensi syksynä. Kankaasta jäi pieni pala ja ompeluopeni innoittamana päädyin tekemään tämän topin. Kyllä kankaalla on tosiaan merkitystä. Ompelin samalla ohjeella toisen mokoman normaalista pinkistä trikoosta ja voi miten ankealta se tämän toisen rinnalla näyttääkään! Mutta käyttötarvetta löytyy sillekin, taidan kulkea kesähelteet näissä jos vain helteitä tulee. Ensi viikon reissuun nämä ainakin pakataan mukaan!

Kouluvuosi päättyy

Kyllä, se kouluvuosi loppui kuin loppuikin! Ihan on sellainen olo, että täytyy oikein opetella elämään taas ilman sitä valtavaa stressiä ja ahdistusta. Tässä yksi ilta kun pötkötin sohvalla ja katsoin yhtä harvoista telkkarisarjoista mitä seuraan, mainoskatkolla tuli omituinen olo. Mietin, että nyt pitäisi nousta ja tehdä jotain hyödyllistä, haettava vähintään johonkin unohtuneet kutimet. Taistelin itseni kanssa ja jäin pötköttämään sohvalle. Oli aika hieno tunne, vaikka takaraivossa kolkutti, että eihän ne käsityöt näin edisty!

Kouluvuosi antoi minulle toki oikeasti paljon. Nyt voi jo sanoa, että onneksi lähdin mukaan, mutta en todellakaan matkan varrella ole ollut sitä mieltä. Kouluasioiden siivellä olen kohdannut hienoja ja mielenkiintoisia tyyppejä. Kahta niistä tulen muistelemaan erityisesti lämmöllä ja mietin, että mitä heille voisin antaa muistoksi. ja kiitokseksi tästä vuodesta. En halunnut ostaa mitään turhaa, enkä oikeasti edes tiedä mistä he ilahtuisivat. Toinen näistä kahdesta on päätymässä samalle uralle kuin minä ja keksin, että on yksi asia mitä minä ehdottomasti työssäni tarvitsen ja käytän. Nimittäin eri asuihin sointuvat, hyvännäköiset ja piristävät avainkaulanauhat! Niitä pitää olla useita ja eri sävyissä. Tällaisia olen joskus vuosia sitten askarrellut enemmänkin. Laku- ja vaahtiskoruja löytyy itseltä, Kielolta, kummitytöltä ja monilta muilta. Nämä kaksi menevät noille kahdelle tämän vuoden taistelukaverille. Toivottavasti niille joskus on käyttöä.

Jos jostain saisi aikaa lisää.

Laskeskelen viikkoja, että tämä kevät alkaa olla ohi. Ei keväässä mitään vikaa ole, talvikin on ollut mitä mainion sitten kun vihdoin saatiin lunta. Mutta olen liian vanha opiskelemaan ja stressaamaan näin paljon. On kiva taas tämän vuoden jälkeen keskittyä sellaisiin asioihin mitkä oikeasti tuntuu omilta jutuilta. Ompelu ja käsityöt ovat jääneet liian vähälle monen muun asian ohella tänä vuonna. Toki joku pussukka ja nyssäkkä on aina mukana ja tekeillä, mutta ne on ihan pieniä juttuja, joista pääosa odottaa viimeistelyä. Tai jos jotain valmistuukin, niin ainakin niiden eteneminen tänne asti on pitkissä kantimissa. Jotku jutut taineet jäädä kokonaan dokumentoimatta ja ovat jo jossain menossa tai käytössä.

Nämä leggarit ompelin eräs lauantai-ilta ihanaisten naisten kanssa. Tällä kertaa olin jo oppinut, että ei minun kannata muutamaan tuntiin ladata hirveästi ommeltavaa, varsinkin kun kankaatkin oli etukäteen leikkaamatta. Mutta oli meillä hirmu kivaa ja pari pulloa hirmu hyvää viiniä! Näiden iltojen antina (tai riesana) on myös ikuinen kaipuu tehdä hirveästi kaikkea ja liikaa ideoita pää täynnä. Niiden toteuttamiseen vain menee vielä jonkin aikaa.

Leggarit on ommeltu Ottobren ohjeella (6/13 Thousand dots) ja lahkeissa on hauska framilon-nauhalla tehty rypytys. Nämä on muuten toinen vaate viime kesänä neulotun vaaleanpunaisen takin ohella, mitkä ovat yltäneet ihan koulukäyttöön asti. Joskus onnistuu!

Minulle ja sinulle

Nämä ohuesta langasta neulotut sukat ovat kyllä vähän plöröjä, en enää sorru näihin lankoihin vaikka ne niin herkullisilta kerällä näyttävätkin. Molemmat sukat olen tehnyt neulotaan/puretaan/neulotaan-periaatteella koska kantapäästä piti saada ehdottoman täydellinen. Sen myötä olen taas kyllä sitä mieltä, että minun kannattaa sekä ompeluissa, että neulomisissa pysytellä tiukasti ohjeissa. Kaikki soveltaminen (esimerkiksi langan paksuuden poikkeaminen ohjeesta) ei minun taidoilla vain tuota hyvää lopputulosta! Näistä tuli kuitenkin minulle ja ukkokullalle oikein hyvät uni- ja kotisukat.