Aamutakit

Kyllä jokaisella naisella pitäisi olla oma saumuri. Jotenkin onnistuin elämään 35 vuotiaaksi, ennen kuin pääsin saumuriajelulle vaikka olen ikäni käsitöitä harrastanut. Ja heti siinä saumurilla hurautellessa tuli sellainen tunne,  että tämä minun täytyy hankkia!

Viime keväänä Kielo alkoi toivoa itselleen aamutakkia. Valmis olisi oikein hyvin kelvannut, mutta oikean kokoista ja näköistä ei tullut vastaan, sen verran alkoi kevätkin olla pitkällä. Toukokuun lopussa olin risteilyllä Tallinnassa ja vietin lanka- ja käsityötukku Karnaluksin hyllyjen välissä pari tehokasta tuntia. Lähinnä kasseihin kertyi lankoja, mutta ajauduin myös kangasosastolle ja sieltä se ajatus sitten lähti. Yhtään en tiennyt paljonko ipanoiden aamutakkeihin mahtaisi kangasta kulua, mutta niin nättejä ja halpoja pörrökankaat olivat, että palaset molempien lasten takkeihin lähti mukaan.

Kesän etsiskelin sopivaa ohjetta ja olin jo melko varma, että joudun piirtämään kaavat jotenkin sinnepäin. Se kuulosti niin huonolta idealta, että onneks kaverini löysi kuin löysikin vanhasta Suuri Käsityölehdestä (11-12/2006)  passelin kaavan. Samainen kaveri tarjosi yhteisiä saumurihuristeluhetkiä ja saumuria käyttööni ja niin vietettiin kaksi loppukesän päivää touhuten ja höpötellen. Hurjan mukavaa meillä oli, vaikka matka valmiisiin aamutakkeihin sisälsi monta kinkkistä tilannetta. Olin jättänyt sekä kaavojen piirtämisen että kaavojen ja kankaiden leikkaamisen edellisiltaan. Kankaat olivat pesemättä ja voi/leivinpaperi talosta loppu. Pyykkikone pyöri ja piirtelin kaavat sellofaaniin. Naureskelin itsekseni, että kuinka hölmöä tämä voi olla, mutta myöhemmin kuulin, että jotku tosiompelijat nimenomaan suosivat sellofaania! Ja onneksi helteiden ansiosta kankaat kuivasivat vartissa.

Kielon kukkakangasta oli liian vähän, joten huppu oli kursittava kokoon kikkailemalla kolmesta palasta. Itse en olisi siitä ikinä selvinnyt, mutta onneksi kaverini on ompelukonkari. Hänestä olin täysin riippuvainen silloinkin kun sain saumurista langat aivan sekaisin ja ompelin kappaleita väärinpäin. Mutta valmista tuli kuin tulikin! Takit ovat vielä kovin isot, mutta mikä tärkeintä, ne ovat jo käytössä.