Ikuisuusprojekti

Eipä ole tämä ensimmäinen käsityö, mikä osoittautuu väärän kokoiseksi valmistuessaan. Itselleni olen tehnyt enemmänkin liian suuria neuleita, kun taas lasten kohdalla käy päinvastoin. Projekteja on kerrallaan menossa eri pussukoissa niin monia, että osa niistä hautautuu nurkkaan jopa vuosiksi. Vaatteen valmistuessa ipana on pyrähtänyt koosta ohi ja neuleen saakin joku toinen. Näin oikeastaan kävi tällekin ikuisuusprojektille, mutta tästä Kielo on sen verran tohkeissaan, että aikoo käyttää tällaisena vähän minimallisenakin.

Ostin pinkkiä puuvillalankaa aikonani yhden kerän. Siitä oli tarkoitus virkata vain muutama kukka kummitytön mekkoon koristeeksi. Se suunnitelma kariutui, mutta aloin aikani kuluksi tehdä pieniä paloja, jotka yhteen liitettynä kasvoivat pikku hiljaa. Idea pinkistä pontsosta oli helppo myydä Kielolle, joka ideoi siihen helmiä koristeeksi. Pontso tuli valmiiksi varmaankin vuosi sitten, mutta hapsujen kiinnittäminen oli jotenkin vastahakoista ja niinpä tekele vain unohtui käsityölaatikon pohjalle. Harmi, koska juuri viime keväänä ja kesänä se olisi ollut hyvän kokoinen. Nyt voi olla, että tyttö on tulevana keväänä huiviinsa jo turhan pitkä.