Sytykeruusut

Sytykeruusujen tekemisen täytyy olla helppoa, koska kaikki tekevät niitä. Tällä ajatuksella lähdettiin kaverin kanssa liikkeelle eräs lauantai-ilta. Kun hommaan ei sen enempää perehdytty, niin tuotoksistakin tuli tekijöidensä näköisiä. Ruusut olivat muodoltaan liian korkeita, saksilla leikatut terävät reunat jäivät näkyville ja steariinin sopiva koostumus jäi sekin vähän hämäräksi. Kaksi ylintä kuvaa on tuolta kerralta. Ruusuja tuli kyllä, mutta lahjoiksi niistä ei ollut vaikka etukäteen niin ajateltiin. Kotitakkaan on nyt paljon sytykkeitä. 

Parin viikon päästä otin ruusuista revanssin. Tässä välissä olin vähän selvitellyt, miten niitä kannattaa muotoilla. Alimman kuvan ruusut ovat tuolta illalta ja ne ehkä päätyvät tuliaisviemisiksi. Tosin ainutlaatuisen säväyksen niihin tuo melko karsea haju, joka ilmeisesti on steariinikattilaan päässeen hyttyskynttilän jämän seurausta. Että semmoisia paskarteluja tällä kertaa.