Ompelupäivä

Syyslomalla sain viettää aivan erityisen lomapäivän kahden kaverini kanssa. Pöydän ääreen oli kasattu kaksi ompelukonetta ja yksi saumuri, kukin tekemässä omia projektejaan, niin ihanan rauhassa. Tasaisen surinan keskeytti ainoastaan välillä herkullinen lounashetki ja myöhemmin kahvit jäätelöineen ja suklaineen. Aivan luksuspäivä!

Omat ompelukseni eivät olleet kylläkään luksusta. Omistan kaapillisen epämääräisiä kankaita ja tupusseja, mitkä ovat kertyneet vuosien varrella ja odottaneet, että niistä tekisi jotain. Niinpä otin muutaman kankaan ihan kokeilutapaukseksi ja päätin treenata trikoovaatteiden ompelua. Vaikka aikaa oli koko päivä, on tekemiseni sen verran hidasta, että etukäteissuunnitelmista huolimatta luomukset jäivät näihin kolmeen: Kielolle trikoopaita ja leggarit (SK 1/2009), Pasille pipo. Vaatteiden ompelu onnistui suorastaan erinomaisesti, harmi siis että leggarit tuskin päätyvät ikinä käyttöön! Nimittäin vaikka ompelu onnistuisi kuinka hyvin ja kokokin olisi täydellinen, trikookangasta ei voi leikata ihan miten tahansa! Tulipahan tämäkin siis opittua nyt (toivottavasti!) kantapään kautta. Leggarit joustavat ja venyvät kyllä, mutta ainoastaan pituussuunnassa! Hoikkajalkainen Kielo kikatteli ihoa nuolevat leggarit jalassa, että "äiti, uskaltaakohan näillä mennä edes kyykkyyn!!". Oppia ikä kaikki.