Matonkuteiden virkkaus aiheuttaa minulle päänvaivaa. Nimittäin ihan kirjaimellisesti: niskat jumissa ja pyörryttää. Niinpä tätä tekelettä on tehty hitaasti ja hartaasti. Projektin etenemättömyydestä tai sen edistämisen aiheuttamasta olotilasta on ehkä johtunut se, että sen tekeminen on ollut kerrassaan ärsyttävää. Aivan mahtavaa että tyyny on nyt valmis. Pakkaan matonkudekerät syvälle kaapin perukoihin ja kaivan ne sitten kun olen taas unohtanut, että tämä homma ei vain minulle passaa.
Lattiatyyny piti ensin tehdä ompelemalla vanhoista tilkuista värikkäät päälliset. Kun sitten innostuinkin matonkudeideasta, tilasi Kielo huoneeseensa kaksi pinkkiviolettia lököilytyynyä. Sopivanvärisiä kuteita olisi kuitenkin pitänyt lähteä ostamaan lisää toiseen tyynyyn ja olotila hartioissa alkoi olla sen verran tukala että luovuin ajatuksesta. Jossain vaiheessa mietin, että tekisin Pasin huoneeseen myös samanlaisen vihreä-turkoosiversiona, mutta nyt se ei ole ainakaan ajankohtaista. Isoja Ikean tyynyjä on joka tapauksessa vielä toinen odottamassa varastossa. Vaikka projekti vähän takkusikin, niin huoneen omistaja on tyynyynsä tyytyväinen.
Mutta sitten totuus tyynystä. Tyyny on kuvattu tarkasti tietyistä kuvakulmista. Todellisuudessa se on kovin muhkurainen saumoista. Ala- ja yläpuoli ovat eri kokoiset ja muutoinkin siitä tuli niin iso, että Ikean jättityynyn lisäksi sulloin sinne kaksi vanhaa tyynyä kaveriksi. Se ei hirveästi auta muodon silottelussa, minkä epämääräiset kappaleet jo itsessään aiheuttavat. Tähänkin voi joka tapauksessa käyttää erästä sanontaa, jonka opin kansalaisopiston carborundum-grafiikkakurssilla vuosia sitten. Työmme olivat prässistä tullessaan olleet enemmän ja vähemmän pettymyksiä kunnes ystäväni kuitenkin sai kuukausien yrittämisen jälkeen ensimmäisen kauniin työn tehtyä. Ihastelimme nykyisin raameissa seinällä olevaa teosta useamman kurssilaisen voimin prässipöydällä. Opettajamme tuli taustalta katsomaan myös työn tulosta ja totesi: "No, siitä tuli nyt semmonen". Tätä maan pinnalle pudottavaa lausetta olen vuosien saatossa käyttänyt kerran jos toisenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti