tiistai 23. joulukuuta 2014

Pikkujoululahjoja

Tarhan tädit, kummit ja muut saivat tänä vuonna kiitoslahjoiksi soodataikinasta tehtyjä enkeli- ja kuusikoristeita. Soodataikina on puhtaan valkoista ja kimaltelee mukavasti. Koristeet tehtiin piparkakkumuoteilla ja niihin painettiin pitsiliinalla koristekuviota. Enkeleiden (jotka unohdettiin kuvata) pintaan Pasi taiteili glitteriä koristeeksi. 

Soodataikina

2 dl soodaa
1 dl maissitärkkelystä
1,25 dl vettä

Sekoitetaan taikinan ainekset kattilassa ja keitetään kunnes seos paksuuntuu. Annetaan taikinan jäähtyä 15-30 minuuttia kostealla liinalla peitetyssä astiassa. Leipomisen jälkeen tuotosten annetaan kuivua 1-2 vuorokautta.









lauantai 20. joulukuuta 2014

Pikkupötkylälle

Pääsin eilen ihastelemaan viikon ikäistä pientä pojanpötkylää. Kyllä vauvat on sitten ihania ja ihmeellisiä. Ja lisäksi niille on hurjan kiva neuloa, kun nutut tulevat nopeasti, eikä tarvitse miettiä tykkääkö lahjan saaja tekeleestä vaiko eikö. 

Tämän haalarin tein ihan mututuntumalla. Olen nelisen vuotta takaperin tehnyt kaksi tällaista haalaria ihan ohjeen mukaan. Ohjetta minulla ei enää ollut tallessa ja googlettamalla en löytänyt oikein vastaavaa. Tai muutaman ohjeen löysin ja aloitin niiden mukaan neulomaankin, mutta pariinkin otteeseen purettuani päätin tehdä haalarin ihan vain muistin varassa. Kokoon katselin mallia Pasin ja Kielon vanhoista puuvillapotkareista. Sopivan väriset napit muotoilin fimo-massasta. Lopputulos on ihan söpö. Tosin pötkylän päällä sen sitten näkee onko se lisäksi oikean kokoinen ja mukava käyttää. 



maanantai 8. joulukuuta 2014

Huopapalleroita

Näiden huopapalleroiden tarina alkaa vuosien takaa, jolloin kauppoihin tuli ihasteltaviksi Dekorandon Feel Felt pannunalusia. Jostain kumpusi tuolloin kuningasidea, että voisihan näitä tehdä itsekin. Valmiit huopapallerot tuntuivat kalliilta ja liian helpolta ratkaisulta. Sain vinkin, että niitä olisi kätevä huovutella itse pesukoneessa ja niin alkoi monen kuukauden projekti kaverini kanssa. Novitan puro lanka kieppui pieniksi keriksi, kerät suljettiin kevyesti pieneen sukkahoususta tehtyyn pussukkaan, jokainen omaansa. Pienet sukkahousupussukat sullottiin pesupusseihin ja huovutus käyntiin. Sukkahoususetit vaihtoivat taloutta sen mukaan, minkälaista pyykkiä oli milloinkin menossa koneeseen. Langan lisäksi kokeiltiin huovuttaa villatuppoja samaisissa pussukoissa muutama erä, mutta niiden muoto oli pesukoneen jäljiltä aivan muuta kuin pallomainen. Arvioilta rullasimme ja huovutimme ehkä vajaa tuhat pientä lankakerää ja niistä varmasti viidesosa jouduttiin hylkäämään. Kerä oli purkautunut liian aikaisin tai oli vain malliltaan kummallinen. Näin jälkikäteen ajateltuna aivan hölmöläisten hommaa.



Palluroista yhdisteltiin karhulangalla muutama pannunalunen ja tehtiin viisi kaulakorua, jotka pääosa päätyivät lahjoiksi muutama vuosi takaperin. Loput parisataa palluraa ovat pitkään odottaneet kaapissa. Karhulangan ja neulan avulla työstäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Se oli hidasta ja hankalaa, eikä tuotoksista meinannut millään tulla neliskanttisen mallista.

Nyt pari viikkoa takaperin meillä oli puuhastelu- ja joululahjailta samaisen kaverini kanssa. Kaivoin aikani kuluksi pallurat esiin, että lasken ne ja suunnittelen mitä niillä tekisi. Palluroita riittäisi kahteen aluseen ja sopivasti puolet oli minun värimaailmaani passaavia. Pöydällä retkottanut kuumaliimapistooli aiheutti tällä kertaa ihan oikeanlaisen kuningasidean: Liimaamallahan ne pallurat pitää yhdistää! Se olikin sitten nopea homma ja pari vuotta kaapissa odotelleet pallurat ihastuttavat nyt keittiössä. Liimailin tosin vähän turhan hätäisesti joten alapuolesta tuli vähän sotkuinen, mutta pääasia että toinen puoli on hyvä.

Loppuyhteenvetona voin todeta, että tätä ei kannata kokeilla. Tai jos haluaa kokeilla, niin pallurat ainakin kannattaa ostaa valmiina. Itse marssisin suoraan kauppaan ostamaan aidon Feel Feltin.


tiistai 2. joulukuuta 2014

Pikkulapaset

Kovasti ovat tämän käsityöläisen päivät täyttyneet aivan jostain muusta kuin kutomisesta tänä syksynä. Opiskelut töiden ja perheen ohessa on aika väsyttävä yhtälö. Kaikki kiva tekeminen ja touhuaminen on ollut toissijaista. Toki puikoilla ja kutimilla tapahtuu, mutta kaikki tuntuu keskeneräiseltä. Jotain välillä valmistuukin, mutta sen saaminen kuvauskuntoon ja kameran eteen on ollut sitten se ylitsepääsemätön este. Joulun aikaa olen harvoin odottanut näin paljon, vaikka hössötys sen eteen on ollut vähäisepää kuin koskaan.

Koukkuamalla olen tehnyt aikuisten lapasia ja koska se on sen verran mukavaa ja nopeaa hommaa, päätin kokeilla niitä myös lasten lapasiin. Ihan kelpo tuotokset tuli. Pasilta puuttui lapaset ja nämä hän on mieluusti käsiinsä laittanut. Yllättää aina, miten vähän tällaisiin kuluu lankaa, joten nämä ovat jämälangoille erinomaisia kohteita.


tiistai 4. marraskuuta 2014

Halloween-fiilistelyä

Pasin synttäreitä vietetään Pyhäinpäivän aikaan ja tänä vuonna järjestimme niiden kunniaksi koko perheen halloween-juhlat. Juhlia valmisteltiin hartaasti, mutta onneksi lähes kaikki koristeet saimme lainaan lapsien tädeiltä ja työkaveriltani. Kotimme muuttui kummitustaloksi ja muutama fiilistelykuva juhlarekvisiitasta on päässyt tämän tekstin loppuun.

Tilanne vaati luonnollisesti myös askartelua, mutta kun ensimmäiset vieraat tulivat pihaan, tajusin, että niiden ikuistaminen kameralla meinasi unohtua! Niinpä kuvat ovat myös laadultaan teeman mukaisesti vähän karseat, pahoittelut! Askartelulistallamme oli siis hämähäkki- ja matotikkareita, sekä nimikyltit jokaiselle lapselle pöytään. Lisäksi illan aikana lapset leikkivät myrkkysieni-leikin, jonka sienet on Kielon ja Kielon kaverin kanssa syyslomalla piirretty ja väritetty.




Pasin synttärit osuvat kyllä hyvään aikaan vuotta. Juhlat piristävät pimeää syksyä ja niiden jälkeen voi rauhassa pikku hiljaa alkaa odottamaan joulua.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ompelupäivä

Syyslomalla sain viettää aivan erityisen lomapäivän kahden kaverini kanssa. Pöydän ääreen oli kasattu kaksi ompelukonetta ja yksi saumuri, kukin tekemässä omia projektejaan, niin ihanan rauhassa. Tasaisen surinan keskeytti ainoastaan välillä herkullinen lounashetki ja myöhemmin kahvit jäätelöineen ja suklaineen. Aivan luksuspäivä!



Omat ompelukseni eivät olleet kylläkään luksusta. Omistan kaapillisen epämääräisiä kankaita ja tupusseja, mitkä ovat kertyneet vuosien varrella ja odottaneet, että niistä tekisi jotain. Niinpä otin muutaman kankaan ihan kokeilutapaukseksi ja päätin treenata trikoovaatteiden ompelua. Vaikka aikaa oli koko päivä, on tekemiseni sen verran hidasta, että etukäteissuunnitelmista huolimatta luomukset jäivät näihin kolmeen: Kielolle trikoopaita ja leggarit (SK 1/2009), Pasille pipo. Vaatteiden ompelu onnistui suorastaan erinomaisesti, harmi siis että leggarit tuskin päätyvät ikinä käyttöön! Nimittäin vaikka ompelu onnistuisi kuinka hyvin ja kokokin olisi täydellinen, trikookangasta ei voi leikata ihan miten tahansa! Tulipahan tämäkin siis opittua nyt (toivottavasti!) kantapään kautta. Leggarit joustavat ja venyvät kyllä, mutta ainoastaan pituussuunnassa! Hoikkajalkainen Kielo kikatteli ihoa nuolevat leggarit jalassa, että "äiti, uskaltaakohan näillä mennä edes kyykkyyn!!". Oppia ikä kaikki.


lauantai 4. lokakuuta 2014

Sytykeruusut

Sytykeruusujen tekemisen täytyy olla helppoa, koska kaikki tekevät niitä. Tällä ajatuksella lähdettiin kaverin kanssa liikkeelle eräs lauantai-ilta. Kun hommaan ei sen enempää perehdytty, niin tuotoksistakin tuli tekijöidensä näköisiä. Ruusut olivat muodoltaan liian korkeita, saksilla leikatut terävät reunat jäivät näkyville ja steariinin sopiva koostumus jäi sekin vähän hämäräksi. Kaksi ylintä kuvaa on tuolta kerralta. Ruusuja tuli kyllä, mutta lahjoiksi niistä ei ollut vaikka etukäteen niin ajateltiin. Kotitakkaan on nyt paljon sytykkeitä. 

Parin viikon päästä otin ruusuista revanssin. Tässä välissä olin vähän selvitellyt, miten niitä kannattaa muotoilla. Alimman kuvan ruusut ovat tuolta illalta ja ne ehkä päätyvät tuliaisviemisiksi. Tosin ainutlaatuisen säväyksen niihin tuo melko karsea haju, joka ilmeisesti on steariinikattilaan päässeen hyttyskynttilän jämän seurausta. Että semmoisia paskarteluja tällä kertaa.




keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ikuisuusprojekti

Eipä ole tämä ensimmäinen käsityö, mikä osoittautuu väärän kokoiseksi valmistuessaan. Itselleni olen tehnyt enemmänkin liian suuria neuleita, kun taas lasten kohdalla käy päinvastoin. Projekteja on kerrallaan menossa eri pussukoissa niin monia, että osa niistä hautautuu nurkkaan jopa vuosiksi. Vaatteen valmistuessa ipana on pyrähtänyt koosta ohi ja neuleen saakin joku toinen. Näin oikeastaan kävi tällekin ikuisuusprojektille, mutta tästä Kielo on sen verran tohkeissaan, että aikoo käyttää tällaisena vähän minimallisenakin.



Ostin pinkkiä puuvillalankaa aikonani yhden kerän. Siitä oli tarkoitus virkata vain muutama kukka kummitytön mekkoon koristeeksi. Se suunnitelma kariutui, mutta aloin aikani kuluksi tehdä pieniä paloja, jotka yhteen liitettynä kasvoivat pikku hiljaa. Idea pinkistä pontsosta oli helppo myydä Kielolle, joka ideoi siihen helmiä koristeeksi. Pontso tuli valmiiksi varmaankin vuosi sitten, mutta hapsujen kiinnittäminen oli jotenkin vastahakoista ja niinpä tekele vain unohtui käsityölaatikon pohjalle. Harmi, koska juuri viime keväänä ja kesänä se olisi ollut hyvän kokoinen. Nyt voi olla, että tyttö on tulevana keväänä huiviinsa jo turhan pitkä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Aamutakit

Kyllä jokaisella naisella pitäisi olla oma saumuri. Jotenkin onnistuin elämään 35 vuotiaaksi, ennen kuin pääsin saumuriajelulle vaikka olen ikäni käsitöitä harrastanut. Ja heti siinä saumurilla hurautellessa tuli sellainen tunne,  että tämä minun täytyy hankkia!

Viime keväänä Kielo alkoi toivoa itselleen aamutakkia. Valmis olisi oikein hyvin kelvannut, mutta oikean kokoista ja näköistä ei tullut vastaan, sen verran alkoi kevätkin olla pitkällä. Toukokuun lopussa olin risteilyllä Tallinnassa ja vietin lanka- ja käsityötukku Karnaluksin hyllyjen välissä pari tehokasta tuntia. Lähinnä kasseihin kertyi lankoja, mutta ajauduin myös kangasosastolle ja sieltä se ajatus sitten lähti. Yhtään en tiennyt paljonko ipanoiden aamutakkeihin mahtaisi kangasta kulua, mutta niin nättejä ja halpoja pörrökankaat olivat, että palaset molempien lasten takkeihin lähti mukaan.


Kesän etsiskelin sopivaa ohjetta ja olin jo melko varma, että joudun piirtämään kaavat jotenkin sinnepäin. Se kuulosti niin huonolta idealta, että onneks kaverini löysi kuin löysikin vanhasta Suuri Käsityölehdestä (11-12/2006)  passelin kaavan. Samainen kaveri tarjosi yhteisiä saumurihuristeluhetkiä ja saumuria käyttööni ja niin vietettiin kaksi loppukesän päivää touhuten ja höpötellen. Hurjan mukavaa meillä oli, vaikka matka valmiisiin aamutakkeihin sisälsi monta kinkkistä tilannetta. Olin jättänyt sekä kaavojen piirtämisen että kaavojen ja kankaiden leikkaamisen edellisiltaan. Kankaat olivat pesemättä ja voi/leivinpaperi talosta loppu. Pyykkikone pyöri ja piirtelin kaavat sellofaaniin. Naureskelin itsekseni, että kuinka hölmöä tämä voi olla, mutta myöhemmin kuulin, että jotku tosiompelijat nimenomaan suosivat sellofaania! Ja onneksi helteiden ansiosta kankaat kuivasivat vartissa.

Kielon kukkakangasta oli liian vähän, joten huppu oli kursittava kokoon kikkailemalla kolmesta palasta. Itse en olisi siitä ikinä selvinnyt, mutta onneksi kaverini on ompelukonkari. Hänestä olin täysin riippuvainen silloinkin kun sain saumurista langat aivan sekaisin ja ompelin kappaleita väärinpäin. Mutta valmista tuli kuin tulikin! Takit ovat vielä kovin isot, mutta mikä tärkeintä, ne ovat jo käytössä.



perjantai 29. elokuuta 2014

Pari vanhaa pollea


Uusia kutimuksia ja saumuriajeluiden tuotoksia on luvassa lähiaikoina, mutta niitä odotellessa ajattelin antaa tilan kahdelle vanhalle kaakille. Nämä eivät ole tavallisia keppiheppoja, vaan ne ovat satuheppoja. Täysin hetken mielijohteesta ommeltuja, vähän vähemmän suunniteltuja yksilöitä. Mummun vanhat liivihamekankaat ovat kestäviä ja matonkuteet muodostavat pöyheän harjan, joka letitetään silloin tällöin. Näiden kanssa on käyty esteratsastuskisoissa, retkeilty ja niille on pidetty juhlatkin. Nimiä niillä ei ole ja näköjään toisen riimutkin ovat kateissa. Välillä ne pötköttävät huoneen nurkassa viikkokausia ja sitten ovat taas monta päivää leikkien keskipisteenä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Pasin valtakunta

Kun muutimme tähän taloon, ensimmäiset seinäpinnat uusittiin tässä huoneessa. Yksi seinistä maalattiin vihreäksi ja siihen mummo taiteili eläinsafarin varjokuvan. Huoneen omisti silloin Kielo ja huone sisustettiin pinkin ja vihreän sävyillä. Kielo kasvoi ja perhekin kasvoi pienellä pojankoltiaisella. Kielo sai uuden kokopinkin huoneen ja Pasi muutti Kielon vanhaan kamariin. Pinkit jutut vaihdettiin turkooseihin ja vihreisiin, seinät olivat valmiiksi pojanmaailmaan passaavat.

Vaikka Pasi on äidin tekemiä vaatteita saanut paljon siskoaan vähemmän, on omin kätösin tehtyjä juttuja ilmestynyt Pasinkin valtakuntaan. Viirinauhan ompelin huoneeseen ensimmäiseksi ja Pasin kummitäti ompeli pari vuotta takaperin joululahjaksi upean tilkkupeiton. Jos tarkasti katsoo voi myös nähdä huoneen seinällä safari-teemaan liittyvän taulun, mikä oli siskon ensimmäisiä teoksia kuvataidekoulussa. 

Viiriin, kummitädin tekemään tilkkupeittoon ja melkein kaikkeen muuhunkin touhaamiseen olen inspiraationi saanut Annukan aurinkoisista. Annukan kätköistä noita viirinauhakankaitakin taisin aikoinani haalia! 


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kyllä tarkenee!


Näillä helteillä ei paljon villasukkia tarvita, mutta aina on hyvä sää kutoa niitä. Ihastuin internetin ihmeellisessä maailmassa neulepintaan nimeltä räjähtävä helmineule. En tiedä kuinka virallisesta mallimääritelmästä on kyse, mutta se neulotaan niin, että joka toinen kerros on helmineuletta ja joka toinen sileää neulosta. Nämä sukat on tehty kolmella langalla, siniharmaa 7 veljestä on muodostanut helmineulekerrokset (kantapäätä, resoria ja kärkeä lukuunottamatta). Valkoisella ja monisävylangalla olen tehnyt sileää neulosta. Sitä ei ehkä heti uskoisi, koska siniharmaa helmineulekerros saa juuri sileän neulekerroksen (valkoinen ja monisävylanka) kiemurtelemaan hauskasti. Jalkapohjan puolelta neuloin ainoastaan sileää neulosta. Syksy ja sadekelit ovat tulossa ja tämä on hyvä tapa päästä eroon jämälangoista, joten puikot heilumaan!




sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hellepuuhia

Huh hellettä. Edestakaisen rannalle pyöräilyn lisäksi teki mieli tehdä jotain muutakin, joten kaivoin esiin akryylimaalit ja taiteilimme lasten kanssa pihalle vanhojen leppisten seuraksi lisää koristeita. Leikkimökin eteen maalasin Pasille ja Kielolle tervetuloa-kivikyltin. Muut aikaansaannokset pohtivat vielä paikkaansa ja ne on tehty enemmän ja vähemmän äipän ja Kielon yhteistyössä. Pasin taideteos päätyy kuulemma perunaksi leikkimökkileikkeihin, sen tunnistanee kuvasta.



Lapset jatkavat rannalle-kotiin-rannalle-elämää tänäänkin, mutta minulla on ihan muita suunnitelmia. Olen nimittäin eilisillan ja tämän aamun pöllytellyt Karnaluksista keväällä ostamiani pörrökankaita ja parin tunnin päästä niistä syntyy ehkä jotain elämäni ensimmäisellä saumuriajelulla! Monta vastoinkäymistä on jo tässä vaiheessa tullut vastaan, mutta kerron niistä lisää jos jotakin saan aikaiseksi oikeesti.

Ihanaa helle- ja ulkoilupäivää muille!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Mummun vanhat lakanat


Mummuni muuttaessa muiden passattavaksi, kävimme läpi äitin, tätin ja serkun kanssa mummun kaappeja ja komeroita. Mitään rahallisesti arvokkaita aarteita eivät kaapit kätkeneet mutta paljon muistoja ja ihania, tärkeitä juttuja. Mukaan lähti mm. astioita, vanha vaaka, kahvipurkkeja ja kankaita. Vanhat, paksut liivihamekankaat pääsivät keppiheppojen päihin ja puuvillapöytäliina kummitytölle mekkokankaaksi. Värikkäät lakanat olen säästänyt myös vaatekankaiksi ja tässä on nyt yksi esimerkki lopputuloksesta.

Mekko on malliltaan Mekkotehtaan Orelma ja helmaan on aplikoitu samaisesta kirjasta bongattu bambi farkkukankaasta. Ihana mekko, harmittaa vaan, että siitä tuli kuitenkin hieman pieni. Tämän kesän jälkeen siinä ei enää pyörähdellä. Mekkotehtaan mallit ovat minusta olleet reiluja, joten en lähtenyt tekemään kokoa isompaa leninkiä. Olisi pitänyt, mimmin kasvupyrähdys pääsi yllättämään.


Kun mietin asioita mitä tekisin isona, mistä haaveilen, päädyn aina tähän vastaukseen: haluan osata ommella. Kaavojen piirtäminen ja ohjeiden ymmärtäminen ei ole minulle todellakaan helppoa, enkä ole esimerkiksi ikinä kokeillut saumuria! Minulla on kyllä pari aivan loistavaa "ompelutukihenkilöä", jotka jaksavat neuvoa ja auttaa milloin tahansa keksinkin heille soittaa. Mutta pikkuhiljaa opettelen ja tänä kesänä on tarkoitus sitä saumuriakin vielä testata.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Prinsessa Estellen nuttu

Ystävien vauvoille olen tavannut aina kutoa jotain, ajankohdasta ja kiireestä riippuen suurempaa tai pienempää. Värikkyyden kannalla olen ehdottomasti lasten vaatteissa ja myöskin sitä mieltä, että pikkumimmeille pitää olla pinkkiä, pojille poikien värejä. Olkoonkin tosi tylsää ja vanhanaikaista ajattelua. Päivänselvää oli kuitenkin, kun viime syksynä tämä ystävä alkoi tyttövatsaansa kasvatella, että nyt ainoa vaihtoehto on neuloa valkoista. Suuren käsityölehden verkkosivuilta löysin ohjeen Prinsessa Estellen kunniaksi suunniteltuun nuttuun ja se oli ehdoton valinta Ruotsissa lapsuutensa kasvaneen kaverini vauvalle. Tässä on kaksi kuvaa valmiista nutusta, ne on ottanut Meidän pieni Markkula-blogia pitävä Iitu.






torstai 19. kesäkuuta 2014

Lattiatyyny, siitä tuli nyt semmonen.


Matonkuteiden virkkaus aiheuttaa minulle päänvaivaa. Nimittäin ihan kirjaimellisesti: niskat jumissa ja pyörryttää. Niinpä tätä tekelettä on tehty hitaasti ja hartaasti. Projektin etenemättömyydestä tai sen edistämisen aiheuttamasta olotilasta on ehkä johtunut se, että sen tekeminen on ollut kerrassaan ärsyttävää. Aivan mahtavaa että tyyny on nyt valmis. Pakkaan matonkudekerät syvälle kaapin perukoihin ja kaivan ne sitten kun olen taas unohtanut, että tämä homma ei vain minulle passaa.

Lattiatyyny piti ensin tehdä ompelemalla vanhoista tilkuista värikkäät päälliset. Kun sitten innostuinkin matonkudeideasta, tilasi Kielo huoneeseensa kaksi pinkkiviolettia lököilytyynyä. Sopivanvärisiä kuteita olisi kuitenkin pitänyt lähteä ostamaan lisää toiseen tyynyyn ja olotila hartioissa alkoi olla sen verran tukala että luovuin ajatuksesta. Jossain vaiheessa mietin, että tekisin Pasin huoneeseen myös samanlaisen vihreä-turkoosiversiona, mutta nyt se ei ole ainakaan ajankohtaista. Isoja Ikean tyynyjä on joka tapauksessa vielä toinen odottamassa varastossa. Vaikka projekti vähän takkusikin, niin huoneen omistaja on tyynyynsä tyytyväinen. 


Mutta sitten totuus tyynystä. Tyyny on kuvattu tarkasti tietyistä kuvakulmista. Todellisuudessa se on kovin muhkurainen saumoista. Ala- ja yläpuoli ovat eri kokoiset ja muutoinkin siitä tuli niin iso, että Ikean jättityynyn lisäksi sulloin sinne kaksi vanhaa tyynyä kaveriksi. Se ei hirveästi auta muodon silottelussa, minkä epämääräiset kappaleet jo itsessään aiheuttavat. Tähänkin voi joka tapauksessa käyttää erästä sanontaa, jonka opin kansalaisopiston carborundum-grafiikkakurssilla vuosia sitten. Työmme olivat prässistä tullessaan olleet enemmän ja vähemmän pettymyksiä kunnes ystäväni kuitenkin sai kuukausien yrittämisen jälkeen ensimmäisen kauniin työn tehtyä. Ihastelimme nykyisin raameissa seinällä olevaa teosta useamman kurssilaisen voimin prässipöydällä. Opettajamme tuli taustalta katsomaan myös työn tulosta ja totesi: "No, siitä tuli nyt semmonen". Tätä maan pinnalle pudottavaa lausetta olen vuosien saatossa käyttänyt kerran jos toisenkin. 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kesä ja lapaset

Kesä ja lapaset... eikun miten se meni? Tämä projekti ei ole erityisen ajankohtainen koska se on ollut käynnissä jo kuukausitolkulla. Tavaksi on tullut ottaa isoja vuoden mittaisia urakoita, lähinnä välttääkseni syksyllä joululahja-ahdistusta. Yhden vuoden kudoin villasukkia ja niitä putkahteli paketeista koko lähisuvulle. Tämä vuosi on lapasvuosi, joten ketkä itsenne lähisukulaisiksi uskotte, olkaa varuillanne!

Työkaverini piti meille muutamalle käsityöintoilijalle "koukkuamisillan", jolloin kaiken lörpöttelyn ja herkuttelun lomassa opettelimme koukkuamaan. Koukkuaminen on vähän kuin edestakaisvirkkausta ja se tehdään virkkuukoukulla, jossa molemmissa päissä on koukut. Pinnan voi tehdä yksivärisenä tai kahdella eri langalla kuten näissä tumpuissa on tehty. "Tunisian crochet"-hakusanoilla löytyy youtubesta oivallisia videoita, mistä pääsee jyvälle tekniikasta. Pintavaihtoehtoja on sitten ääretön määrä erilaisia.

Koukkuaminen on älyttömän koukuttavaa. Se etenee nopeammin kuin neule, eikä lapasia varten tarvitse kalisutella ja kuljetella viittä puikkoa mukanaan. Suosittelen kokeilemaan, vaihtelu virkistää! Nyt olisi tarkoitus jatkaa kesäisemmillä projekteilla, mutta muovikassillinen Tallinnan Karnaluksista viime viikolla raahattuja lankojakin houkuttaisi kovasti!


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Askarteluapaskartelua

Viikonloppuna oli taas se aika keväästä, kun koti täyttyi vaaleanpunaisista ilmapalloista, tyllihameista, vaahtokarkeista ja kikatuksesta; vietettiin neidin 6v-synttäreitä. Kun muutama viikko takaperin askartelimme kavereille kutsuja kemuihin, sain Talo&Koti-lehden juhlaliitteestä inspiraation askarrella vähän lisää. Kaappiin on nimittäin kertynyt vuosien saatossa alati paisuva kassillinen tyhjiä tulitikkurasioita töistä, koska "niitähän tarvitsee aina". Sitä mihin niitä tarvitsee on vuosikaudet ollut hämärän peitossa, mutta nyt se siis tuli selvitettyä.


Pienet yllätykset sisältäneet rasiat koristeltiin ja nimikoitiin yhdessä Kielon kanssa ja ne aseteltiin juhlapöytään valmiiksi, jolloin jokaiselle vieraalle oli paikka valmiina. Kakuttelun jälkeen keräsin rasiat koriin ja ne saivat toimia vielä sopivina "arvontalipukkeina" eri leikkeihin, mutta illan päätteeksi vieraat saivat omat nimikkorasiat muistoksi juhlista.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kalenteri seinään

"Puikot ja koukut on mun juttu". Kyllä mulla joka päivä on koukku tai puikot kädessä, mutta jostain syystä valmiiden tuotosten valokuvaaminen on venähtänyt ja tuotanto on ollut tämän kevään varsin yksitoikkoista, lapasta lapasen perään. Niistä siis joskus myöhemmin.

Tuulikaappi eli pikkueteinen on kaivannut uusiutumista talon entisen isännän jäljiltä jo monta vuotta. Idea seinätarrasta ajoi minut koluamaan nettikauppoja ja kaikenmaailman oksaviritysten ja puutarraihastusten jälkeen sieltä vastaantuli Ferm Living:n Calendar-tarra. Valmis olisi kelvannut kyllä, mutta en tykännyt siitä, että vasemmasta ylänurkasta lähtisi aina päivä numero 1, kun eihän ne kuukaudet sillä tavalla toimi!

Toteutus oli sitten valmiin idean pohjalta melko helppo; kaupasta valmista liitutaulutarraa rulla ja mitat appiukolle, joka leikkasi töissä sekä neliöt, että viikonpäivien lyhenteet yläpuolelle. Minusta siitä tuli tosi hieno!





torstai 1. toukokuuta 2014

Huulirasvan keittelyä

Erilaiset saippua- ja käsirasvakokeilut ovat tulleet tutuiksi työn puolesta, mutta idea moisten kotikokkailuun ystävänpäiväksi tai joululahjoiksi on muistutellut itsestään jo muutaman vuoden ajan. Tälläkin kertaa ajatus lähti töiden kautta ja testausvuoroon pääsi huulirasva. Selailin netistä erilaisia reseptejä ja yhdistelin niistä sellaisen, jonka raaka-aineet oli helposti saatavilla.

Rasvan tekeminen oli helppoa! Lusikalliset mehiläisvahaa, rypsiöljyä ja kookosöljyä sekoitettiin vesihauteessa, jonka jälkeen lisättiin piparminttuöljyä mausteeksi. Rasvan purkittaminen oli tehtävä nopeasti, sillä hyytyminen tapahtui salakavalasti. Tämä rasva olisi ehkä kaivannut hieman enemmän rypsiöljyä tai glyserolia pehmentimeksi tai sen käyttö olisi puikkomallisena helpompaa. Mutta muutoin resepti sai hyvin toimii-leiman kylkeensä ja rasva on ollut jokapäiväisessä käytössä.

Huulirasvapurkit eivät kulu loppuun ihan hetkessä, että tuskin ryhdyn näiden sarjatuotantoon. Ehkä ensi jouluna yllätän lähipiirin tällaisilla purnukoilla. Kanssakeittelijä taisi innostua näistä minua enemmän, joten jos joululahjatalkoissa päädyn näitä tekemään, saattaa olla uusia vinkkejäkin tarjolla.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kangashelmet


Tasan ei käy onnen lahjat ainakaan tässä perheessä. Siitä lähtien kun Kielo asusteli vatsassani, olen hänelle neulonut, ommellut, muovaillut nukkekodin astioita ja näprännyt koruja. Hänen huoneensa on kuin vaahtokarkki ja sama touhuamisen kipinä on periytynyt onnistuneesti. Mutta entäs sitten Pasi? En edes villasukkia tai tossuja ole saanut tehtyä, koska hänen kummitätinsä on erikoistunut niihin. Odotusaikana neuloin Pasille villahaalaria. Kävi kuitenkin niin, että Pasin syntyessä muutama viikko etuajassa en ehtinyt saada sitä valmiiksi. Pasi kasvoi ja paisui silmissä ja jouduin toteamaan ettei haalari mahtuisi pojalle kovinkaan montaa viikkoa. Niinpä haalari jäi ja viimeistelin sen myöhemmin ystävän lapselle lahjaksi. Pasin huoneeseen olen ommellut viirinauhan, mutta siinä kaikki. Poikien jutut on vaan niin tylsiä. Ei pinkkiä, pitsiä, röyhelöä, koristeita, ei mitään kivaa. Ei motivoi, ei voi mitään. Pasi toistaiseksi ei ole tilanteesta kauhean pahoillaan. Pasille riittää autot ja pallot, eikä niitä ole vielä toivottu äitin tekemänä.

Näitä tyttöjen söpöstelyjuttuja onneksi riittää. Ja onnekseni myös lähipiiristäni löytyy samanhenkisten tylleröiden äitejä. Yhdessä olemme pitäneet korutalkoot jos toisetkin. Tällä kertaa teimme Mekkotehdas-kirjan innoittamina kangashelmiä. Vaaleanpunaiset sopivat Kielon kaulaan ja sinisävyisillä olen itse piristänyt työpäivääni. Liimaa ja viitseliäisyyttä helmien tekeminen vaatii mutta helppotekoisia olivat muutoin. Kahvia, karkkeja ja hyviä kavereita saman pöydän ääreen, niin kyllä onnistuu.



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Hyvää Pääsiäistä!

Pääsiäisen vietto ei sujunut tältä perheeltä ihan suunnitelmien mukaan, mutta esivalmisteluista kerittiin onneksi nauttia. Koti täyttyi pääsiäisviikolla rairuohosta, pajunkissoista ja tarhan askartelutuliaisista. Pasin ja Kielon kanssa maalasimme pääsiäismunat ulos portaille vieraita piristämään. Täten näiden pääsiäisterveisten myötä
avaan blogini, tervetuloa mukaan!