Mökkituliaisia

Parin vuoden välein kesäreissumme suuntaa sukulaisten luo Tukholmaan. Kaupunkivilinässä pitää viettää aina päivä tai kaksi. Tukholma on niin kaunis ja niin täynnä kaikenlaista tehtävää ja nähtävää. Oppaamme sattuu myös olemaan hyvinkin aktiivinen kaupunkilainen ja esittelee meille joka kerta jotain aivan uutta mitä emme vielä aikaisemmin ole nähneet. Mutta Tukholman vieressä saaristossa on vielä ihanampi paikka, nimittäin saaristo. Sinne suuntasimme nytkin useammaksi päiväksi.

Ihmisille, jotka eivät tarvitse mitään, on hankala keksiä tuliaisia, jos haluaa antaa jotain muutakin perinteisen viinipullon lisäksi. Niinpä päätin jo talvella kun olimme laivamatkat varanneet, että tällä kertaa vien mukanani villasukat. Valkoiset piirakkasukat (jotka olen jo aikaisemminkin kerran tehnyt klik!) valmistuivat vauhdilla, mutta isommat Herrasmiehen harmaat-nimeä kantavat sukat olivat pitkissä kantimissa ja päättelin ne päivää ennen lähtöä. Tein sukat ohjeen mukaan ja kuvittelin isoimman kokovaihtoehdon olevan suht isojalkaiselle miehelle passeli. Mutta sukasta tuli aivan valtava. Niinpä tein kokoa pienemmät ja se yksi sukka pitäisi purkaa. Langalle on tämänhetkisessä projektissa kyllä käyttöä. Nämä villasukat olivatkin ainoat mitä sain viime lukuvuoden aikana kudottua, oli vähän rankempi opiskeluvuosi mitä etukäteen kuvittelin!

Kielo kantoi kortensa kekoon tuliaisten suhteen ja askarteli Sinellin kesäkuvaston innoittamana kasvimaan merkkejä. Punajuurikin sai oman kylttinsä, mutta se unohtui pakkaamisen keskellä kiireessä toteutetusta kuvaussessiosta!

Kouluvuosi päättyy

Kyllä, se kouluvuosi loppui kuin loppuikin! Ihan on sellainen olo, että täytyy oikein opetella elämään taas ilman sitä valtavaa stressiä ja ahdistusta. Tässä yksi ilta kun pötkötin sohvalla ja katsoin yhtä harvoista telkkarisarjoista mitä seuraan, mainoskatkolla tuli omituinen olo. Mietin, että nyt pitäisi nousta ja tehdä jotain hyödyllistä, haettava vähintään johonkin unohtuneet kutimet. Taistelin itseni kanssa ja jäin pötköttämään sohvalle. Oli aika hieno tunne, vaikka takaraivossa kolkutti, että eihän ne käsityöt näin edisty!

Kouluvuosi antoi minulle toki oikeasti paljon. Nyt voi jo sanoa, että onneksi lähdin mukaan, mutta en todellakaan matkan varrella ole ollut sitä mieltä. Kouluasioiden siivellä olen kohdannut hienoja ja mielenkiintoisia tyyppejä. Kahta niistä tulen muistelemaan erityisesti lämmöllä ja mietin, että mitä heille voisin antaa muistoksi. ja kiitokseksi tästä vuodesta. En halunnut ostaa mitään turhaa, enkä oikeasti edes tiedä mistä he ilahtuisivat. Toinen näistä kahdesta on päätymässä samalle uralle kuin minä ja keksin, että on yksi asia mitä minä ehdottomasti työssäni tarvitsen ja käytän. Nimittäin eri asuihin sointuvat, hyvännäköiset ja piristävät avainkaulanauhat! Niitä pitää olla useita ja eri sävyissä. Tällaisia olen joskus vuosia sitten askarrellut enemmänkin. Laku- ja vaahtiskoruja löytyy itseltä, Kielolta, kummitytöltä ja monilta muilta. Nämä kaksi menevät noille kahdelle tämän vuoden taistelukaverille. Toivottavasti niille joskus on käyttöä.

Hamahelmien hyötykäyttöä

Ajatus hamahelmien käytöstä joulukortteihin oli hirveän kiva sen jälkeen kun olin Pinterestin maailmasta bongannut kuvan näistä joulukorttiaskarteluista. Tässä linkki vielä kuvan alkulähteille klik. Ongelma vain oli siinä, että meillä lähetetään/askarrellaan n. 40-50 kpl joulukortteja (ihan älyvapaata, tiedän) niin sellaiset 100 hamahelmilahjapakettia alkoi käydä jo työstä. Kun niitä ensin tehtiin ilolla, niin sitten lahjottiin "Tee vielä viisi, niin otetaan lakut" ja lopuksi idean keksijä sai ihan itsekseen hampaat irvessä niitä vääntää. Muutaman kerran myös kahvilla käyneet ystävät ahkeroivat kasaan pari pakettia. Että suosittelen ideaa pienissä määrissä ja suosittelen unohtamaan idean jos haluaa aivan välttämättä askarrella 50 korttia. Hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta näiden myötä kummiskin!

Tonttupajalla tapahtuu

Kamalan syksyn jälkeen yllätyin eilen kun huomasin, että intoa ja energiaa kunnon jouluhässäkän pystyyn pistämiseen onkin riittänyt. Mihin tahansa talossa katseensa suuntaa, löytyy jokin joulua varten kehitteillä oleva projekti; lahjoja, kortteja, koristeita. Lisäksi eniten houkuttaa tällä hetkellä Kielolle valmisteilla oleva pörröneule, johon oli aivan pakko langat tilata, vaikka mitään uutta käsityötä ei pitänytkään aloittaa. Kukahan kaikki vanhat rästihommat viimeistelisi? Luotan ja toivon että joulu tuo tullessaan sellaista rauhaa, että ehdin tehdä käsitöitä ja nauttia elämästä. Joulun aikaan kirjoitan sitten ahkerammin tätä blogiakin, kun on niitä paketeista paljastuvia salaisuuksia, mitä voin teille esitellä. 

"Kielon kotona" valmistauduttiin jouluun jo hyvissä ajoin leipomalla leipää, pipareita, torttuja ja pullaa. Arvasin, että Pasi ei pysty olla maistamatta näitä tuotoksia, vaikka kuinka varoiteltiin ja itkuhan siitä meinasi tulla, kun oli ensimmäiset "sokerit" pullapitkon päältä suuhunsa laittanut. Kyllä niitä periaatteessa voi syödä, mutta merisuola ja taikataikina ei ole ehkä monien mielestä kovinkaan herkullisen makuista. Ruisleipä ja piparit saivat lisäksi asian mukaisen värityksen vesiväripaletista, mutta ne Pasi jätti onneksi testaamatta.. Taikataikinan ohje on Yhteishyvästä ja lisään sen tähän kokeilunhaluisille. Tämä määrä leipomuksia syntyi tuplamäärästä taikinaa. 

Taikataikina

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl suolaa

1,5 dl vettä

1 rkl öljyä

Leivonnaiset voi halutessaan voidella kananmunalla. Paistetaan uunissa (125 astetta) noin tunnin verran, isoimpien leipomusten annoin olla melkein 1,5h. 

Kirjanmerkkejä koululaiselle

Pöllö ja pöllömpi. 

Kielo on aloittanut koulutaipaleensa ja hienosti kaikki on sujunut. Vanhempainillassa Kielon opettaja antoi vanhemmille ja lapsille yhteisen kotitehtävän: askarrella kirjanmerkkejä. Ensimmäiset versiot tehtiin liimaamalla kiiltokuva pahviin ja lankaa perään. Olihan nekin ihan kivoja kunnes pinterestin maailmasta bongasin nämä. Äiti lähinnä piirsi perusmallin paperille ja toimi apurina, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kielo. Ohjeet hauskoihin kirjanmerkkeihin löytyy täältä! 

Kurkistus Hello Ruby:n nurkasta!

Lopuksi kuva erään lämpimän elokuisen lauantain tuotoksista. Viltti oli levitetty pihalle ja viltin päälle kannoimme askartelutarvikkeet ja pussillisen ystävän tuomia markkinalakuja. Siitä mukavasta hetkestä syntyi nämä kaksi taideteosta. Vasemman puoleinen on Pasin ja äitin yhteistyön tulosta ja komeilee sinivihreän huoneen seinällä. Oikeanpuolimmainen löytyy puolestaan kodin pinkistä osasta ja sen on toteuttanut Kielo. Idea linnoihin löytyi "Fairytale things to make and do"-askarteluvihosta, jonka Kielon kummitäti on tuonut Lontoosta asti. 

Leikkimökkijuttuja

Paljon parjatut säät antavat oivallista aikaa kaikenlaiselle tuusaukselle ja ideoinnille. Rannalla löhöillessä en varmasti olisi tullut muistaneeksi, että pom pom-pallojen tekoa onkin pitänyt aina kokeilla. Saumurin ja käsityöprojektien takkuillessa sain myös ajatuksen perhosnauhasta, joka on kopio kaverini verhokoristeesta. Sekin on pitänyt ajat sitten askarrella. Nyt ne tuli tehtyä ja leikkimökki sai siivouksen päätteeksi kesäasua kerrakseen. Pom pom-pallojen ohjeen kurkkasin täältä, mutta niitä löytyy erilaisia versioita ympäri nettimaailmaa. 

Aurinkoista ja lämmintä heinäkuuta toivotellen, Päivi.

Salmiakkisynttärit

Toukokuussa perinteisesti kuvittelen olevani lähempänä burnoutia kuin koskaan. Hektisimmät hetket koulussa, pihahommat (ja aina keksimäni uudet projektit siellä) painavat päälle ja sitten on nämä neidin synttärit. Tänä vuonna stressitilaa lisää muutama bonusjuttu, mutta jätän nyt valittamatta niistä.

Viikonloppuna synttärit saatiin juhlittua, joten yksi asia on stressilistalla vähemmän. Haikeana kuitenkin yhdyin Kielon kommenttiin nukkumaan mennessä, että "no nyt ne sitten on ohi, nyt pitää taas odottaa vuosi". Niinpä, tässä muutama kuva pienistä näpertelyistä, mitä juhlien valmistelu piti sisällään.

Nukkekodin lipasto

Alati paisuvalle tyhjien tulitikkurasioiden vuorelle löytyi taas uusi käyttökohde. Eikä tämä mikään minun uniikki idea ole, vaan pitkään pyörinyt mielessä nähtyäni joskus jossain vastaavan tekeleen. Ja jälleen tuumasta toimeen sen suurempia suunnittelematta: tehdään nukkekotiin lipasto! Samaan aikaan kun maalailin laatikoita, Kielo ja Pasi askartelivat kissoja vessapaperirullista ja keskittyminen omaan touhuun oli heikonlaista. Lipaston ulkopintoina on valkoista kiiltävää pahvia ja vetonupeiksi liimasin pienet helmet.

Lapsuudenkotini, ja myös nykyinen kotinikin, on aina ollut täynnä pitsiliinoja. Jokaisella pöydällä ja hyllyllä omansa. Mummuni virkkasi hehtaaritolkulla niiden lisäksi verhoja, sängynpeittoja ja vaikka mitä. Ehkä siitä syystä, myös tämä lipasto vaati minusta jotain koristetta päälleen ja päätin virkata pinkin liinan. Ensimmäistäkään "oikeaa" liinaa en ole koskaan virkannut mutta kaapeista niitä löytyy kaikkia muotoja, malleja ja värejä eri vuodenaikoihin ja juhliin. Pitänee joskus virkata nukkekotiinkin punainen ja keltainen liina joulua ja pääsiäistä juhlistamaan.

Pikkujoululahjoja

Tarhan tädit, kummit ja muut saivat tänä vuonna kiitoslahjoiksi soodataikinasta tehtyjä enkeli- ja kuusikoristeita. Soodataikina on puhtaan valkoista ja kimaltelee mukavasti. Koristeet tehtiin piparkakkumuoteilla ja niihin painettiin pitsiliinalla koristekuviota. Enkeleiden (jotka unohdettiin kuvata) pintaan Pasi taiteili glitteriä koristeeksi. 

Soodataikina

2 dl soodaa
1 dl maissitärkkelystä
1,25 dl vettä

Sekoitetaan taikinan ainekset kattilassa ja keitetään kunnes seos paksuuntuu. Annetaan taikinan jäähtyä 15-30 minuuttia kostealla liinalla peitetyssä astiassa. Leipomisen jälkeen tuotosten annetaan kuivua 1-2 vuorokautta.

Huopapalleroita

Näiden huopapalleroiden tarina alkaa vuosien takaa, jolloin kauppoihin tuli ihasteltaviksi Dekorandon Feel Felt pannunalusia. Jostain kumpusi tuolloin kuningasidea, että voisihan näitä tehdä itsekin. Valmiit huopapallerot tuntuivat kalliilta ja liian helpolta ratkaisulta. Sain vinkin, että niitä olisi kätevä huovutella itse pesukoneessa ja niin alkoi monen kuukauden projekti kaverini kanssa. Novitan puro lanka kieppui pieniksi keriksi, kerät suljettiin kevyesti pieneen sukkahoususta tehtyyn pussukkaan, jokainen omaansa. Pienet sukkahousupussukat sullottiin pesupusseihin ja huovutus käyntiin. Sukkahoususetit vaihtoivat taloutta sen mukaan, minkälaista pyykkiä oli milloinkin menossa koneeseen. Langan lisäksi kokeiltiin huovuttaa villatuppoja samaisissa pussukoissa muutama erä, mutta niiden muoto oli pesukoneen jäljiltä aivan muuta kuin pallomainen. Arvioilta rullasimme ja huovutimme ehkä vajaa tuhat pientä lankakerää ja niistä varmasti viidesosa jouduttiin hylkäämään. Kerä oli purkautunut liian aikaisin tai oli vain malliltaan kummallinen. Näin jälkikäteen ajateltuna aivan hölmöläisten hommaa.

Palluroista yhdisteltiin karhulangalla muutama pannunalunen ja tehtiin viisi kaulakorua, jotka pääosa päätyivät lahjoiksi muutama vuosi takaperin. Loput parisataa palluraa ovat pitkään odottaneet kaapissa. Karhulangan ja neulan avulla työstäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Se oli hidasta ja hankalaa, eikä tuotoksista meinannut millään tulla neliskanttisen mallista.

Nyt pari viikkoa takaperin meillä oli puuhastelu- ja joululahjailta samaisen kaverini kanssa. Kaivoin aikani kuluksi pallurat esiin, että lasken ne ja suunnittelen mitä niillä tekisi. Palluroita riittäisi kahteen aluseen ja sopivasti puolet oli minun värimaailmaani passaavia. Pöydällä retkottanut kuumaliimapistooli aiheutti tällä kertaa ihan oikeanlaisen kuningasidean: Liimaamallahan ne pallurat pitää yhdistää! Se olikin sitten nopea homma ja pari vuotta kaapissa odotelleet pallurat ihastuttavat nyt keittiössä. Liimailin tosin vähän turhan hätäisesti joten alapuolesta tuli vähän sotkuinen, mutta pääasia että toinen puoli on hyvä.

Loppuyhteenvetona voin todeta, että tätä ei kannata kokeilla. Tai jos haluaa kokeilla, niin pallurat ainakin kannattaa ostaa valmiina. Itse marssisin suoraan kauppaan ostamaan aidon Feel Feltin.

Halloween-fiilistelyä

Pasin synttäreitä vietetään Pyhäinpäivän aikaan ja tänä vuonna järjestimme niiden kunniaksi koko perheen halloween-juhlat. Juhlia valmisteltiin hartaasti, mutta onneksi lähes kaikki koristeet saimme lainaan lapsien tädeiltä ja työkaveriltani. Kotimme muuttui kummitustaloksi ja muutama fiilistelykuva juhlarekvisiitasta on päässyt tämän tekstin loppuun.

Tilanne vaati luonnollisesti myös askartelua, mutta kun ensimmäiset vieraat tulivat pihaan, tajusin, että niiden ikuistaminen kameralla meinasi unohtua! Niinpä kuvat ovat myös laadultaan teeman mukaisesti vähän karseat, pahoittelut! Askartelulistallamme oli siis hämähäkki- ja matotikkareita, sekä nimikyltit jokaiselle lapselle pöytään. Lisäksi illan aikana lapset leikkivät myrkkysieni-leikin, jonka sienet on Kielon ja Kielon kaverin kanssa syyslomalla piirretty ja väritetty.

Pasin synttärit osuvat kyllä hyvään aikaan vuotta. Juhlat piristävät pimeää syksyä ja niiden jälkeen voi rauhassa pikku hiljaa alkaa odottamaan joulua.

Sytykeruusut

Sytykeruusujen tekemisen täytyy olla helppoa, koska kaikki tekevät niitä. Tällä ajatuksella lähdettiin kaverin kanssa liikkeelle eräs lauantai-ilta. Kun hommaan ei sen enempää perehdytty, niin tuotoksistakin tuli tekijöidensä näköisiä. Ruusut olivat muodoltaan liian korkeita, saksilla leikatut terävät reunat jäivät näkyville ja steariinin sopiva koostumus jäi sekin vähän hämäräksi. Kaksi ylintä kuvaa on tuolta kerralta. Ruusuja tuli kyllä, mutta lahjoiksi niistä ei ollut vaikka etukäteen niin ajateltiin. Kotitakkaan on nyt paljon sytykkeitä. 

Parin viikon päästä otin ruusuista revanssin. Tässä välissä olin vähän selvitellyt, miten niitä kannattaa muotoilla. Alimman kuvan ruusut ovat tuolta illalta ja ne ehkä päätyvät tuliaisviemisiksi. Tosin ainutlaatuisen säväyksen niihin tuo melko karsea haju, joka ilmeisesti on steariinikattilaan päässeen hyttyskynttilän jämän seurausta. Että semmoisia paskarteluja tällä kertaa.

Askarteluapaskartelua

Viikonloppuna oli taas se aika keväästä, kun koti täyttyi vaaleanpunaisista ilmapalloista, tyllihameista, vaahtokarkeista ja kikatuksesta; vietettiin neidin 6v-synttäreitä. Kun muutama viikko takaperin askartelimme kavereille kutsuja kemuihin, sain Talo&Koti-lehden juhlaliitteestä inspiraation askarrella vähän lisää. Kaappiin on nimittäin kertynyt vuosien saatossa alati paisuva kassillinen tyhjiä tulitikkurasioita töistä, koska "niitähän tarvitsee aina". Sitä mihin niitä tarvitsee on vuosikaudet ollut hämärän peitossa, mutta nyt se siis tuli selvitettyä.

Pienet yllätykset sisältäneet rasiat koristeltiin ja nimikoitiin yhdessä Kielon kanssa ja ne aseteltiin juhlapöytään valmiiksi, jolloin jokaiselle vieraalle oli paikka valmiina. Kakuttelun jälkeen keräsin rasiat koriin ja ne saivat toimia vielä sopivina "arvontalipukkeina" eri leikkeihin, mutta illan päätteeksi vieraat saivat omat nimikkorasiat muistoksi juhlista.