maanantai 28. joulukuuta 2015

Hamahelmien hyötykäyttöä

Ajatus hamahelmien käytöstä joulukortteihin oli hirveän kiva sen jälkeen kun olin Pinterestin maailmasta bongannut kuvan näistä joulukorttiaskarteluista. Tässä linkki vielä kuvan alkulähteille klik. Ongelma vain oli siinä, että meillä lähetetään/askarrellaan n. 40-50 kpl joulukortteja (ihan älyvapaata, tiedän) niin sellaiset 100 hamahelmilahjapakettia alkoi käydä jo työstä. Kun niitä ensin tehtiin ilolla, niin sitten lahjottiin "Tee vielä viisi, niin otetaan lakut" ja lopuksi idean keksijä sai ihan itsekseen hampaat irvessä niitä vääntää. Muutaman kerran myös kahvilla käyneet ystävät ahkeroivat kasaan pari pakettia. Että suosittelen ideaa pienissä määrissä ja suosittelen unohtamaan idean jos haluaa aivan välttämättä askarrella 50 korttia. Hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta näiden myötä kummiskin!


Pussukka poikineen


Tässä taannoin syksyllä meillä oli ompelupäivä, jolloin ompelin collegehousuja itselleni. Kaverini (joka osaa ommella) aika meni lähes kokonaan kahden tumpelon kaverinsa opastamiseen ja koneiden langoittamiseen, mutta siinä sivussa hän tehtaili hauskan näköisiä pussukoita värikkäistä kankaista. Niinpä idea tämän vuoden joululahjaprojektiin syntyi siinä samalla kun tuskailin housujeni kanssa.

Pussukoita tein useita, mutta päätin jo alkuvaiheessa, että jätän tällä kertaa kotiin myös muutaman. Ensimmäistä ommellessa homma tuntui ihan mahdottoman hankalalta, mutta siitä se lähti kyllä sujumaan. Samalla kun homma nopeutui ja helpottui, alkoi kyllä saumatkin vähän mennä miten sattuu ja huolellisempi olisin voinut olla. Ensimmäisiin neljään pussukkaan silitin superhyvän tukikankaan ja niistä tuli kyllä parhaat tekeleet. Lopuissa tukikangas on "löysempi", eikä lopputulos ollut ihan toivotunlainen. Pussukoiden lisäksi ompelin perheen isommalle koululaiselle uuden penaalin luennoille, joka näkyy alakuvassa. Kyllä nyt kelpaa opiskella! Tekstin alle lisäsin "muistilapun", jotta osaan näitä tehdä vielä jatkossakin. Se on kyllä sellainen suttuversio, että näinköhän sen pohjalta jatkossa mitään muistuu mieleen, mutta onpahan olemassa. 





tiistai 8. joulukuuta 2015

Tonttupajalla tapahtuu

Kamalan syksyn jälkeen yllätyin eilen kun huomasin, että intoa ja energiaa kunnon jouluhässäkän pystyyn pistämiseen onkin riittänyt. Mihin tahansa talossa katseensa suuntaa, löytyy jokin joulua varten kehitteillä oleva projekti; lahjoja, kortteja, koristeita. Lisäksi eniten houkuttaa tällä hetkellä Kielolle valmisteilla oleva pörröneule, johon oli aivan pakko langat tilata, vaikka mitään uutta käsityötä ei pitänytkään aloittaa. Kukahan kaikki vanhat rästihommat viimeistelisi? Luotan ja toivon että joulu tuo tullessaan sellaista rauhaa, että ehdin tehdä käsitöitä ja nauttia elämästä. Joulun aikaan kirjoitan sitten ahkerammin tätä blogiakin, kun on niitä paketeista paljastuvia salaisuuksia, mitä voin teille esitellä. 

"Kielon kotona" valmistauduttiin jouluun jo hyvissä ajoin leipomalla leipää, pipareita, torttuja ja pullaa. Arvasin, että Pasi ei pysty olla maistamatta näitä tuotoksia, vaikka kuinka varoiteltiin ja itkuhan siitä meinasi tulla, kun oli ensimmäiset "sokerit" pullapitkon päältä suuhunsa laittanut. Kyllä niitä periaatteessa voi syödä, mutta merisuola ja taikataikina ei ole ehkä monien mielestä kovinkaan herkullisen makuista. Ruisleipä ja piparit saivat lisäksi asian mukaisen värityksen vesiväripaletista, mutta ne Pasi jätti onneksi testaamatta.. Taikataikinan ohje on Yhteishyvästä ja lisään sen tähän kokeilunhaluisille. Tämä määrä leipomuksia syntyi tuplamäärästä taikinaa. 


Taikataikina

3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl suolaa
1,5 dl vettä
1 rkl öljyä

Leivonnaiset voi halutessaan voidella kananmunalla. Paistetaan uunissa (125 astetta) noin tunnin verran, isoimpien leipomusten annoin olla melkein 1,5h. 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Tytön neuletakki

Harvassa ovat olleet ne tekeleet, mitkä olen itselleni vaivoin neulonut ja mitä olisi sitten oikeasti tullut käytettyä. Viime kesänä ahkeroin itselleni neuleen, mikä tällä hetkellä on äitini kaapissa, jos päätyisi sieltä parempaan käyttöön. Ei siinä neuleessa oikeastaan mitään vikaa ollut. Olisko se ollut sitten se väri, mikä ei vain tuntunut omalta?

Meidän perheen toiselle typykälle sen sijaan nämä lankojen värit ovat ihan omiaan. Koska jäljellä oli enemmän vaaleanpunaista Nako Boutiquen Moonlight-lankaa, niin päädyin tekemään yksivärisen neuletakin. Onhan siinä onneksi bling bling-raidat, jotka tulevat suoraan kerästä. Toistaiseksi takkiin ollaan oltu tyytyväisiä!

Takki on neulottu ohjeella: SK 9/2011 (malli 20). Silmukkamäärät on vain valittu ihan eri tavalla koska lankani paksuus poikkesi ohjeesta.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Baby Uggs


Naapuriin syntyi tyttövauva, jolle tein nämä töppöset jo muutama kuukausi takaperin. Vauvan putkahtaminen maailmaan reilu viikko sitten innoitti sitten viimeistelyvaiheeseen ja kyllä näistäkin muutama kritiikin sana täytyy sanoa. Pohjat jäivät jostain syytä pahasti löpölle. Jo virkkausvaiheessa arvelin, ettei malli/ohje ollut ihan kunnossa ja purin ne kahteen otteeseen. Uskoin kuitenkin ongelman häviävän kokoamisvaiheessa (että mitä? onko joskus tapahtunut niin?!). No ei hävinnyt, vaan vähän hassusti pullolleen pohjat jäivät. Mutta tällä lailla kun ne esittelee oikeasta kuvakulmasta niin ne näyttävät minusta melko söpöiltä!

Töppösten ohje: SK 2/2014.


torstai 17. syyskuuta 2015

Kotilötköpötköt


Tiedättekö ne housut, jotka ovat omalle vartalolle aivan täydellisesti mitoitettu? Ne, jotka on nopeasti saumuroitu ja jotka on tehty sellaisella kaavalla, millä tulee jatkossa tehtyä varmasti kymmenet pöksyt erilaisista kankaista. No, nämä eivät ole NE.

Tämän parin viikon takaisen ompelusunnuntain piti olla sellainen, että surautan nämä housut nopeasti alta pois ja pääsen käsiksi joululahjaprojekteihin. Ensimmäiset saumat kuitenkin jo osoittivat sen, mitä tuleman piti. Ne kiemursivat ja kiharsivat ja ne täytyi leikata pois ja ommella uusiksi. Työskentely oli tahmeaa ja ompeluguruni joutui tekemään ison savotan mm. saumurini langoitusten kanssa. Lopulta kun housut valmistuivat, ne eivät vastanneet sitä mitä olin toivonut. Kaventamalla ja justeeraamalla olisi housuista varmasti tullut hyvät, mutta huvitus loppui. Kotihousuiksi ne ovat nyt ihan tarpeeksi mukavat. Housut ompelin Ottobren (04/2011) Longicorn-kaavalla (170cm), josta jätin taskut pois. Housujen täydellisen istuvuuden puute saattaa johtua siitä, että hoikilla teinitytöillä harvemmin on tällaista latinotakapuolta. Muuten housut ovat lökömmät mitä kaavakuvasta kuvittelin. Näitä on kuitenkin jo kavennettu alun kiemurasaumojen takia. Yritetään pysyä jatkossa oman ikäisille tarkoitetuissa kaavoissa!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kirjanmerkkejä koululaiselle

Pöllö ja pöllömpi. 
Kielo on aloittanut koulutaipaleensa ja hienosti kaikki on sujunut. Vanhempainillassa Kielon opettaja antoi vanhemmille ja lapsille yhteisen kotitehtävän: askarrella kirjanmerkkejä. Ensimmäiset versiot tehtiin liimaamalla kiiltokuva pahviin ja lankaa perään. Olihan nekin ihan kivoja kunnes pinterestin maailmasta bongasin nämä. Äiti lähinnä piirsi perusmallin paperille ja toimi apurina, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kielo. Ohjeet hauskoihin kirjanmerkkeihin löytyy täältä

Kurkistus Hello Ruby:n nurkasta!
Lopuksi kuva erään lämpimän elokuisen lauantain tuotoksista. Viltti oli levitetty pihalle ja viltin päälle kannoimme askartelutarvikkeet ja pussillisen ystävän tuomia markkinalakuja. Siitä mukavasta hetkestä syntyi nämä kaksi taideteosta. Vasemman puoleinen on Pasin ja äitin yhteistyön tulosta ja komeilee sinivihreän huoneen seinällä. Oikeanpuolimmainen löytyy puolestaan kodin pinkistä osasta ja sen on toteuttanut Kielo. Idea linnoihin löytyi "Fairytale things to make and do"-askarteluvihosta, jonka Kielon kummitäti on tuonut Lontoosta asti. 


tiistai 25. elokuuta 2015

Vauvan vaatteet

Omien lasten kasvettua ulos vauvaiästä olen haaveillut vielä yhdestä kummilapsesta, joka olisi nimenomaan tyttö. Pikkupojat on niin ihania, mutta ei niitten vaatteet yhtä ihania ole. Pasi-parka ei ole tämän äidin luovuutta saanut syttymään, joten tuskin olisi saanut uusi kummipoikakaan. Niinpä tieto siitä, että ystäväni mahassa on pieni mimmi, jolle vielä saisin kummitätiksikin ruveta, sai ideat lentelemään. Niitä on pilvin pimein vielä jäljellä, tarvitsisin vain aikaa ideoiden toteuttamiseen.
Kielolle ompelin reilu vuosi takaperin Nosh:n kankaista mekko+leggarit-setin. Kuinka ollakaan, Kielo kun sattuu olemaan tämän uuden vauvan äidin kummityttö oli minusta kiva ajatus tehdä vauvalle samanlainen setti lahjaksi. Kankaitakin oli vielä sopivasti jäljellä ja ne on minusta niin ihanat. Kaavat mekkoon (toffee 6/2013) ja leggareihin (ruusunpuna 6/12) otin Ottobre-lehdestä ja vaatteet on ommeltu kokoon 62 cm. Mekon pääntien halkion ja nepparin siirsin niskan puolelle ja taskut jätin tekemättä. Vielä vaatteet eivät livenä ole päällä olleet, mutta syksyn aikana jo toivottavasti.


torstai 13. elokuuta 2015

Uusi pieni ihminen

Elämääni tupsahti uusi ihminen, johon pääsin tänään kunnolla tutustumaan. Hän oli niin kaunis, ihana ja ihmeellinen, että olen aivan myyty. Kaikki vauvan hoito- ja hellittelytarpeet tulen purkamaan tuohon pahaa aavistamattomaan pampulaan. Samoin saattaa käydä ompeluille, että projektit keskittyvät jatkossa mahdollisimman pieniin ja pinkkeihin juttuihin. Vauvan mummo on aivan mieletön neuloja, joten puikkojen heilutuksen voin jättää vähemmälle.

Vein vauvalle lahjaksi omia ompeluksiani, joista kirjoitan myöhemmin. Vauvan äippä ihasteli taannoin virkatun hello kittyn kuvaa pinterestissä hieman vihjaillen. Kerran olen yhden kaverin vauvalle pehmolelun virkannut ja se oli yllättävän kova homma. Niinpä päätin virkata samasta aiheesta tossut. Varsinaisen tossuosan virkkasin videon avulla ja se oli sangen hankalaa. Tai hankala on väärä sana, se oli rasittavaa. Virkkaus vaati tiukkaa ohjeen seuraamista, eikä työstäminen nenä kiinni tietokoneessa ja käsi pause-näppäimellä ollut rennointa mahdollista käsitöiden tekemistä. En tiedä kuinka monet tossut pitäisi tehdä, että selviäisin ilman apua. Video tossuihin löytyy joka tapauksessa täältä. Hello kittyn naamaan olisi ollut ohjeita tarjolla, mutta päädyin tekemään ne ihan lonkalta. Tästä siis johtuu, etteivät tossujen kissat ole identtiset kaksoset vaan molemmat ovat ihan omia persooniaan! Niin on myös tossut vähän eri paria, enkä tiedä onko niistä ikinä käyttöön asti, vähän ovat venkuran oloiset. Että kun kuvittelin, että tällaiset tossuthan tekaisen myös naapuriin kohta syntyvälle tyttövauvalle, niin en kyllä teekään. Pitää keksiä jotain muuta.



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Sadekesän neule

Viime kesänä kaipailin rentoa neuletta, mutta en niin paljon että sellaista olisin ikinä saanut ostettua tai neulottua. Keväällä pyörähtäessäni ohimennen Tokmannilla törmäsin ihanan näköisiin lankoihin ja vieläpä tarjouskorissa. Siinä langanostolakot unohtuivat ja mieleen juolahti, että näistähän minä sen rennon neuleen teen tulevalle kesälle!


Näin sadekesälle neuleeseen olisi oikeastaan pitänyt tehdä pitkät hiat. Lisäksi lanka osoittautui alkutuntumaa paksummaksi. Jos siis vähänkin olisi lämpimämmät säät, jäisi tämän käyttäminen vasta syksylle. Neule on tehty pääosin seuraillen ohjetta Suuresta käsityölehdestä 4/2013 (malli 33.), ainoastaan lisäilin pituutta ja hioihin resorit. (Miten tämä hiha-sana taipuu, kauhean vaikea!) Lanka on Nako Boutiquen Moonlight. Lankoja on vielä jäljellä ja Kielo on esittänyt toiveen, että tekisin hänelle niistä neuletakin. Malli on jo katsottuna ja pitkä automatka edessä, joten mahdollisesti jatkan samoilla langoilla loppukesän.

Tähän loppuun vielä kuva meidän Kalle-vauvasta, jolle ompelin mekko. Kallen mekko on ollut ihan sivuprojekti, mutta saumuriyhteistyön takkuille tämä on ainoa, joka toistaiseksi on valmiina. Ompeluprojekteista toivottavasti lisää kesän aikana!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Leikkimökkijuttuja


Paljon parjatut säät antavat oivallista aikaa kaikenlaiselle tuusaukselle ja ideoinnille. Rannalla löhöillessä en varmasti olisi tullut muistaneeksi, että pom pom-pallojen tekoa onkin pitänyt aina kokeilla. Saumurin ja käsityöprojektien takkuillessa sain myös ajatuksen perhosnauhasta, joka on kopio kaverini verhokoristeesta. Sekin on pitänyt ajat sitten askarrella. Nyt ne tuli tehtyä ja leikkimökki sai siivouksen päätteeksi kesäasua kerrakseen. Pom pom-pallojen ohjeen kurkkasin täältä, mutta niitä löytyy erilaisia versioita ympäri nettimaailmaa. 

Aurinkoista ja lämmintä heinäkuuta toivotellen, Päivi.






sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Salmiakkisynttärit

Toukokuussa perinteisesti kuvittelen olevani lähempänä burnoutia kuin koskaan. Hektisimmät hetket koulussa, pihahommat (ja aina keksimäni uudet projektit siellä) painavat päälle ja sitten on nämä neidin synttärit. Tänä vuonna stressitilaa lisää muutama bonusjuttu, mutta jätän nyt valittamatta niistä.

Viikonloppuna synttärit saatiin juhlittua, joten yksi asia on stressilistalla vähemmän. Haikeana kuitenkin yhdyin Kielon kommenttiin nukkumaan mennessä, että "no nyt ne sitten on ohi, nyt pitää taas odottaa vuosi". Niinpä, tässä muutama kuva pienistä näpertelyistä, mitä juhlien valmistelu piti sisällään.





lauantai 4. huhtikuuta 2015

Joskus onnistuu!

Olen tehnyt viime aikoina niin paljon sutta ja sekundaa, että todennäköisyys onnistua, kun lähden itselleni ompelemaan jotain, on hyvin minimaalinen. Tällä kertaa kävi kuitenkin päinvastoin. Lopputulos oli parempi kuin uskalsin odottaa. Ainoa miinus tulee hieman tylsästä kangasvalinnasta (oli vain pari euroa metri!), mutta tällä kaavalla voin kyllä tehdä toisenkin mokoman pirteämmillä väreillä. Puseron malli on Suuri Käsityö-lehdestä 9/2013. Ylpein olen siitä, että selvisin tästä vieläpä ilman ensimmäistäkään puhelua ompelutukihenkilöille ja sain vaihdettua ensimmäistä kertaa saumuriin eri väriset langat. Sitä ei nyt kannattaisi ehkä tähän loppuun mainita, että sain ne kuitenkin lopuksi ihan sotkuun, kun tarvisin toista mustaa rullaa reunojen kaksoisneulatikkauksia varten. Ajattelin, että tuosta vierestä saumuristahan sen kätevästi saisi... Siinä odottaa vielä iso savotta ennen seuraavia ompeluksia.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Sukkaa pukkaa

Tämä talvi on mennyt neulomisten osalta sukan varressa. Niistä kahdet ovat tässä: toiset tilaustyö kaverille ja toiset synttärilahja kummitätille. Valkoiset on tehty Novitan piirakkasukkaohjeen mukaan ja harmaankirjavat ovat räjähtävää helmineuletta, kuten edelliskesänä neulomani sukat. Kahdet muut sukat ovat vielä vaiheessa omissa pussukoissaan. Innostuin pitkästä aikaa neulomaan itselleni paitaakin, toivotaan että tulisi tällä kertaa oikean kokoinen.


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Joskus vielä onnistuu!

Tämä käsityöpäiväkirjani alkaa muistuttaa huumoriblogia epäonnisten projektien seuratessa toisiaan. Kyllä minä ihan oikeasti vähän hätkähdin kun tajusin, että vääränkokoista tuli jälleen kerran ommeltua.


Tämän ihanan eläinkankaan ostin Kokkolan HH-kankaasta kuukausi takaperin. Siitä piti tulla trikoopaita ja lisäksi ostin sinistä velouria, josta ompelisin collegehousut. Näitä settejä oli tarkoitus tehdä kaksin kappalein, Pasille ja kummipojalleni. Ensimmäinen vastamäki tuli jo kaupassa kankaita valitessa, kun tajusin, että tuo eläinkuosi saattaa olla eskari-ikäiselle kummipojalle vähän turhan pehmo. Päätin toteuttaa näin alkuunsa siis ainoastaan Pasin asun.

Tuli eräs viikonloppu, jolloin vietimme ystäväni kanssa tyttöjen iltaa. Tarkoitus oli lauleskella autotallissa karaokea, juoda viinipullo tai kaksi ja parantaa maailmaa. Sitten se ajatus jostain lähti, että voisihan sinne talliin raahata myös saumurin ja ompelukoneen. Kun toinen laulaa, toinen voi ommella. Kuinka mahtavaa! Ja mahtavaa meillä olikin, koneet surisivat ja laulu raikui. Viinistä ei johtunut se, että Pasin asusta tuli todellakin liian sutjakka, koska kankaat olin leikannut muutamaa päivää aikaisemmin. Jotenkin vain suurempia suunnittelematta leikkailin trikoon Kielon vaatteita varten tehdyillä kaavoilla "vähän pienemmiksi". Eikä siis jäänyt "vain vähän pienemmiksi". Paidan osottautuessa ihoa nuolevaksi, päätin kokeilla josko se toimisi kuitenkin pyjamana ja ompelin loppukankaasta yöppärihousut. No yöppäreinä nämä siis saattavat juuri ja juuri mennä tai sitten odotan että lähipiiriin ilmestyy pikkupoika, jolle setin voi lahjoa vähän nuorempana.

Tarinan opetukset: 1. Jatkossa teen prikulleen oikean kokoiset kaavat ja pojille ei ole turhaan omat paitaohjeensa. 2. Viini+karaoke+ompelu on aivan älyttömän hyvä yhdistelmä!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Nukkekodin lipasto

Alati paisuvalle tyhjien tulitikkurasioiden vuorelle löytyi taas uusi käyttökohde. Eikä tämä mikään minun uniikki idea ole, vaan pitkään pyörinyt mielessä nähtyäni joskus jossain vastaavan tekeleen. Ja jälleen tuumasta toimeen sen suurempia suunnittelematta: tehdään nukkekotiin lipasto! Samaan aikaan kun maalailin laatikoita, Kielo ja Pasi askartelivat kissoja vessapaperirullista ja keskittyminen omaan touhuun oli heikonlaista. Lipaston ulkopintoina on valkoista kiiltävää pahvia ja vetonupeiksi liimasin pienet helmet.


Lapsuudenkotini, ja myös nykyinen kotinikin, on aina ollut täynnä pitsiliinoja. Jokaisella pöydällä ja hyllyllä omansa. Mummuni virkkasi hehtaaritolkulla niiden lisäksi verhoja, sängynpeittoja ja vaikka mitä. Ehkä siitä syystä, myös tämä lipasto vaati minusta jotain koristetta päälleen ja päätin virkata pinkin liinan. Ensimmäistäkään "oikeaa" liinaa en ole koskaan virkannut mutta kaapeista niitä löytyy kaikkia muotoja, malleja ja värejä eri vuodenaikoihin ja juhliin. Pitänee joskus virkata nukkekotiinkin punainen ja keltainen liina joulua ja pääsiäistä juhlistamaan.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Sydänlapaset

Kielo tilasi pinkki-violetit sydänlapaset ja sellaiset myös sai. Kuvat puhukoon puolestaan! 




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Oman saumurin huristeluja



Kahden ompelukokeilun jälkeen päätin, että kyllä oma saumuri olla pitää. Lokakuun lopussa kannoin uuden saumurin onnellisena kotiin mutta siinä se kiilteli ja komeili pöydällä pari kuukautta käyttämättömänä. Aikaa ensiompeluihin ei vain ollut ja kaiken stressin lisäksi olin siitä kovin kiukkuinen. Itsenäisyyspäivänä onneksi tilanteeseen saatiin jokin tolkku ja vietimme taas ompeluiltapäivän tutulla triolla. Siellä syntyi Kielolle ruskeasävyinen mekko "jämäkankaasta" (ohje: SK 8/2009). Tunikan teossa oli omat haasteensa, mutta omalla asteikollani, siitä tuli kerralla melko hyvä. Niinpä päädyin tilaamaan Nosh:lta joululomaksi uuden mekkokankaan ja ompelin lomilla Kielolle toisen samanlaisen mekon, mutta hieman reilumman kokoisena ja pitkillä hioilla. Tein sellaisen virhearvion, että kuvittelin osaavani muuttaa vähän kaula-aukkoa itsekseni. Siitä seurasi iso ompelu-purku-ompelu-purku-prosessi, mutta lopputulos on kuitenkin ihan kiva. Se on nyt Kielon lempparimekko, varsinkin kun se on mintun vihreä. Pinkki on niin "souläästsiison". 

Nosh:lta tilasin myös farkun näköistä trikookangasta, josta ompelin Kielolle leggarit. En olisi vielä viime keväänä voinut kuvitella, miten helppoa legginsien ompelu on! Niitä voisi ommella päräyttää vaikka kymmeniä. Ainoa este asialle on aika. Ompelu kuitenkin tarvitsee oman hetkensä, kutoa ja virkata voi vaikkapa työmatkalla otsalampun valossa auton takapenkillä. En tiedä milloin seuraavan kerran ompelen, mutta vähän olen sillä silmällä katsellut erilaisia traktorikuoseja, hiihtolomalla sitten viimeistään.

Saumurihuristelusta täytyy kyllä vielä sanoa, että on se mahtavaa touhua. Mekkoa ommeltuani olin niin tohkeissani, että huikkasin miehelleni, joka on aina ollut intona kaikenmaailman koneitten ja painepesuriensa kanssa, että nyt ymmärrän miltä se tuntuu, kun on uusi akkuporakone! Olen aivan fiiliksissä mokomasta laitteesta vieläkin.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Neuletakki

En ole montaa käsityötä onnistunut tekemään, etteikö missään vaiheessa olisi jotain mennyt pieleen. Lisäksi tekeleiden koon kanssa on hapuilua ja tämä neuletakki kuuluu siihen käsityöryhmään. Punaiset puuvillalangat olen joskus hamstrannut Karnaluksista ja viime kesänä innostuin aloittamaan niistä neuletakkia Kielolle Suuren käsityölehden 4/2009 tytön raglanjakku-mallin mukaan. Takki eteni melko hitaasti, koska käsityöpussukoita oli tänä syksynä useampia mistä valita työmatkoille ajankuluksi. Kun takki viimein marraskuussa saavutti kokoamisvaiheen, jouduimme Kielon kanssa toteamaan, että sehän on liian pieni! Onneksi lähipiiristä löytyy tylleröitä kenen vaatekaappia tämä päätyi täydentämään. Näitä puuvillalankoja on jäljellä vielä monta kerää, joten jotain niistä pitäisi vaikka ensi kesäksi keksiä.