maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kangashelmet


Tasan ei käy onnen lahjat ainakaan tässä perheessä. Siitä lähtien kun Kielo asusteli vatsassani, olen hänelle neulonut, ommellut, muovaillut nukkekodin astioita ja näprännyt koruja. Hänen huoneensa on kuin vaahtokarkki ja sama touhuamisen kipinä on periytynyt onnistuneesti. Mutta entäs sitten Pasi? En edes villasukkia tai tossuja ole saanut tehtyä, koska hänen kummitätinsä on erikoistunut niihin. Odotusaikana neuloin Pasille villahaalaria. Kävi kuitenkin niin, että Pasin syntyessä muutama viikko etuajassa en ehtinyt saada sitä valmiiksi. Pasi kasvoi ja paisui silmissä ja jouduin toteamaan ettei haalari mahtuisi pojalle kovinkaan montaa viikkoa. Niinpä haalari jäi ja viimeistelin sen myöhemmin ystävän lapselle lahjaksi. Pasin huoneeseen olen ommellut viirinauhan, mutta siinä kaikki. Poikien jutut on vaan niin tylsiä. Ei pinkkiä, pitsiä, röyhelöä, koristeita, ei mitään kivaa. Ei motivoi, ei voi mitään. Pasi toistaiseksi ei ole tilanteesta kauhean pahoillaan. Pasille riittää autot ja pallot, eikä niitä ole vielä toivottu äitin tekemänä.

Näitä tyttöjen söpöstelyjuttuja onneksi riittää. Ja onnekseni myös lähipiiristäni löytyy samanhenkisten tylleröiden äitejä. Yhdessä olemme pitäneet korutalkoot jos toisetkin. Tällä kertaa teimme Mekkotehdas-kirjan innoittamina kangashelmiä. Vaaleanpunaiset sopivat Kielon kaulaan ja sinisävyisillä olen itse piristänyt työpäivääni. Liimaa ja viitseliäisyyttä helmien tekeminen vaatii mutta helppotekoisia olivat muutoin. Kahvia, karkkeja ja hyviä kavereita saman pöydän ääreen, niin kyllä onnistuu.



1 kommentti:

  1. Hyvältä näyttää, hienosti olet saanut blogin käyntiin! Tsemppiä kaikille kakkaroille :)

    VastaaPoista