Pikkujoululahjoja

Tarhan tädit, kummit ja muut saivat tänä vuonna kiitoslahjoiksi soodataikinasta tehtyjä enkeli- ja kuusikoristeita. Soodataikina on puhtaan valkoista ja kimaltelee mukavasti. Koristeet tehtiin piparkakkumuoteilla ja niihin painettiin pitsiliinalla koristekuviota. Enkeleiden (jotka unohdettiin kuvata) pintaan Pasi taiteili glitteriä koristeeksi. 

Soodataikina

2 dl soodaa
1 dl maissitärkkelystä
1,25 dl vettä

Sekoitetaan taikinan ainekset kattilassa ja keitetään kunnes seos paksuuntuu. Annetaan taikinan jäähtyä 15-30 minuuttia kostealla liinalla peitetyssä astiassa. Leipomisen jälkeen tuotosten annetaan kuivua 1-2 vuorokautta.

Pikkupötkylälle

Pääsin eilen ihastelemaan viikon ikäistä pientä pojanpötkylää. Kyllä vauvat on sitten ihania ja ihmeellisiä. Ja lisäksi niille on hurjan kiva neuloa, kun nutut tulevat nopeasti, eikä tarvitse miettiä tykkääkö lahjan saaja tekeleestä vaiko eikö. 

Tämän haalarin tein ihan mututuntumalla. Olen nelisen vuotta takaperin tehnyt kaksi tällaista haalaria ihan ohjeen mukaan. Ohjetta minulla ei enää ollut tallessa ja googlettamalla en löytänyt oikein vastaavaa. Tai muutaman ohjeen löysin ja aloitin niiden mukaan neulomaankin, mutta pariinkin otteeseen purettuani päätin tehdä haalarin ihan vain muistin varassa. Kokoon katselin mallia Pasin ja Kielon vanhoista puuvillapotkareista. Sopivan väriset napit muotoilin fimo-massasta. Lopputulos on ihan söpö. Tosin pötkylän päällä sen sitten näkee onko se lisäksi oikean kokoinen ja mukava käyttää. 

Huopapalleroita

Näiden huopapalleroiden tarina alkaa vuosien takaa, jolloin kauppoihin tuli ihasteltaviksi Dekorandon Feel Felt pannunalusia. Jostain kumpusi tuolloin kuningasidea, että voisihan näitä tehdä itsekin. Valmiit huopapallerot tuntuivat kalliilta ja liian helpolta ratkaisulta. Sain vinkin, että niitä olisi kätevä huovutella itse pesukoneessa ja niin alkoi monen kuukauden projekti kaverini kanssa. Novitan puro lanka kieppui pieniksi keriksi, kerät suljettiin kevyesti pieneen sukkahoususta tehtyyn pussukkaan, jokainen omaansa. Pienet sukkahousupussukat sullottiin pesupusseihin ja huovutus käyntiin. Sukkahoususetit vaihtoivat taloutta sen mukaan, minkälaista pyykkiä oli milloinkin menossa koneeseen. Langan lisäksi kokeiltiin huovuttaa villatuppoja samaisissa pussukoissa muutama erä, mutta niiden muoto oli pesukoneen jäljiltä aivan muuta kuin pallomainen. Arvioilta rullasimme ja huovutimme ehkä vajaa tuhat pientä lankakerää ja niistä varmasti viidesosa jouduttiin hylkäämään. Kerä oli purkautunut liian aikaisin tai oli vain malliltaan kummallinen. Näin jälkikäteen ajateltuna aivan hölmöläisten hommaa.

Palluroista yhdisteltiin karhulangalla muutama pannunalunen ja tehtiin viisi kaulakorua, jotka pääosa päätyivät lahjoiksi muutama vuosi takaperin. Loput parisataa palluraa ovat pitkään odottaneet kaapissa. Karhulangan ja neulan avulla työstäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Se oli hidasta ja hankalaa, eikä tuotoksista meinannut millään tulla neliskanttisen mallista.

Nyt pari viikkoa takaperin meillä oli puuhastelu- ja joululahjailta samaisen kaverini kanssa. Kaivoin aikani kuluksi pallurat esiin, että lasken ne ja suunnittelen mitä niillä tekisi. Palluroita riittäisi kahteen aluseen ja sopivasti puolet oli minun värimaailmaani passaavia. Pöydällä retkottanut kuumaliimapistooli aiheutti tällä kertaa ihan oikeanlaisen kuningasidean: Liimaamallahan ne pallurat pitää yhdistää! Se olikin sitten nopea homma ja pari vuotta kaapissa odotelleet pallurat ihastuttavat nyt keittiössä. Liimailin tosin vähän turhan hätäisesti joten alapuolesta tuli vähän sotkuinen, mutta pääasia että toinen puoli on hyvä.

Loppuyhteenvetona voin todeta, että tätä ei kannata kokeilla. Tai jos haluaa kokeilla, niin pallurat ainakin kannattaa ostaa valmiina. Itse marssisin suoraan kauppaan ostamaan aidon Feel Feltin.

Pikkulapaset

Kovasti ovat tämän käsityöläisen päivät täyttyneet aivan jostain muusta kuin kutomisesta tänä syksynä. Opiskelut töiden ja perheen ohessa on aika väsyttävä yhtälö. Kaikki kiva tekeminen ja touhuaminen on ollut toissijaista. Toki puikoilla ja kutimilla tapahtuu, mutta kaikki tuntuu keskeneräiseltä. Jotain välillä valmistuukin, mutta sen saaminen kuvauskuntoon ja kameran eteen on ollut sitten se ylitsepääsemätön este. Joulun aikaa olen harvoin odottanut näin paljon, vaikka hössötys sen eteen on ollut vähäisepää kuin koskaan.

Koukkuamalla olen tehnyt aikuisten lapasia ja koska se on sen verran mukavaa ja nopeaa hommaa, päätin kokeilla niitä myös lasten lapasiin. Ihan kelpo tuotokset tuli. Pasilta puuttui lapaset ja nämä hän on mieluusti käsiinsä laittanut. Yllättää aina, miten vähän tällaisiin kuluu lankaa, joten nämä ovat jämälangoille erinomaisia kohteita.

Halloween-fiilistelyä

Pasin synttäreitä vietetään Pyhäinpäivän aikaan ja tänä vuonna järjestimme niiden kunniaksi koko perheen halloween-juhlat. Juhlia valmisteltiin hartaasti, mutta onneksi lähes kaikki koristeet saimme lainaan lapsien tädeiltä ja työkaveriltani. Kotimme muuttui kummitustaloksi ja muutama fiilistelykuva juhlarekvisiitasta on päässyt tämän tekstin loppuun.

Tilanne vaati luonnollisesti myös askartelua, mutta kun ensimmäiset vieraat tulivat pihaan, tajusin, että niiden ikuistaminen kameralla meinasi unohtua! Niinpä kuvat ovat myös laadultaan teeman mukaisesti vähän karseat, pahoittelut! Askartelulistallamme oli siis hämähäkki- ja matotikkareita, sekä nimikyltit jokaiselle lapselle pöytään. Lisäksi illan aikana lapset leikkivät myrkkysieni-leikin, jonka sienet on Kielon ja Kielon kaverin kanssa syyslomalla piirretty ja väritetty.

Pasin synttärit osuvat kyllä hyvään aikaan vuotta. Juhlat piristävät pimeää syksyä ja niiden jälkeen voi rauhassa pikku hiljaa alkaa odottamaan joulua.

Ompelupäivä

Syyslomalla sain viettää aivan erityisen lomapäivän kahden kaverini kanssa. Pöydän ääreen oli kasattu kaksi ompelukonetta ja yksi saumuri, kukin tekemässä omia projektejaan, niin ihanan rauhassa. Tasaisen surinan keskeytti ainoastaan välillä herkullinen lounashetki ja myöhemmin kahvit jäätelöineen ja suklaineen. Aivan luksuspäivä!

Omat ompelukseni eivät olleet kylläkään luksusta. Omistan kaapillisen epämääräisiä kankaita ja tupusseja, mitkä ovat kertyneet vuosien varrella ja odottaneet, että niistä tekisi jotain. Niinpä otin muutaman kankaan ihan kokeilutapaukseksi ja päätin treenata trikoovaatteiden ompelua. Vaikka aikaa oli koko päivä, on tekemiseni sen verran hidasta, että etukäteissuunnitelmista huolimatta luomukset jäivät näihin kolmeen: Kielolle trikoopaita ja leggarit (SK 1/2009), Pasille pipo. Vaatteiden ompelu onnistui suorastaan erinomaisesti, harmi siis että leggarit tuskin päätyvät ikinä käyttöön! Nimittäin vaikka ompelu onnistuisi kuinka hyvin ja kokokin olisi täydellinen, trikookangasta ei voi leikata ihan miten tahansa! Tulipahan tämäkin siis opittua nyt (toivottavasti!) kantapään kautta. Leggarit joustavat ja venyvät kyllä, mutta ainoastaan pituussuunnassa! Hoikkajalkainen Kielo kikatteli ihoa nuolevat leggarit jalassa, että "äiti, uskaltaakohan näillä mennä edes kyykkyyn!!". Oppia ikä kaikki.

Sytykeruusut

Sytykeruusujen tekemisen täytyy olla helppoa, koska kaikki tekevät niitä. Tällä ajatuksella lähdettiin kaverin kanssa liikkeelle eräs lauantai-ilta. Kun hommaan ei sen enempää perehdytty, niin tuotoksistakin tuli tekijöidensä näköisiä. Ruusut olivat muodoltaan liian korkeita, saksilla leikatut terävät reunat jäivät näkyville ja steariinin sopiva koostumus jäi sekin vähän hämäräksi. Kaksi ylintä kuvaa on tuolta kerralta. Ruusuja tuli kyllä, mutta lahjoiksi niistä ei ollut vaikka etukäteen niin ajateltiin. Kotitakkaan on nyt paljon sytykkeitä. 

Parin viikon päästä otin ruusuista revanssin. Tässä välissä olin vähän selvitellyt, miten niitä kannattaa muotoilla. Alimman kuvan ruusut ovat tuolta illalta ja ne ehkä päätyvät tuliaisviemisiksi. Tosin ainutlaatuisen säväyksen niihin tuo melko karsea haju, joka ilmeisesti on steariinikattilaan päässeen hyttyskynttilän jämän seurausta. Että semmoisia paskarteluja tällä kertaa.