Nukkekodin lipasto

Alati paisuvalle tyhjien tulitikkurasioiden vuorelle löytyi taas uusi käyttökohde. Eikä tämä mikään minun uniikki idea ole, vaan pitkään pyörinyt mielessä nähtyäni joskus jossain vastaavan tekeleen. Ja jälleen tuumasta toimeen sen suurempia suunnittelematta: tehdään nukkekotiin lipasto! Samaan aikaan kun maalailin laatikoita, Kielo ja Pasi askartelivat kissoja vessapaperirullista ja keskittyminen omaan touhuun oli heikonlaista. Lipaston ulkopintoina on valkoista kiiltävää pahvia ja vetonupeiksi liimasin pienet helmet.

Lapsuudenkotini, ja myös nykyinen kotinikin, on aina ollut täynnä pitsiliinoja. Jokaisella pöydällä ja hyllyllä omansa. Mummuni virkkasi hehtaaritolkulla niiden lisäksi verhoja, sängynpeittoja ja vaikka mitä. Ehkä siitä syystä, myös tämä lipasto vaati minusta jotain koristetta päälleen ja päätin virkata pinkin liinan. Ensimmäistäkään "oikeaa" liinaa en ole koskaan virkannut mutta kaapeista niitä löytyy kaikkia muotoja, malleja ja värejä eri vuodenaikoihin ja juhliin. Pitänee joskus virkata nukkekotiinkin punainen ja keltainen liina joulua ja pääsiäistä juhlistamaan.

Sydänlapaset

Kielo tilasi pinkki-violetit sydänlapaset ja sellaiset myös sai. Kuvat puhukoon puolestaan! 

Oman saumurin huristeluja

Kahden ompelukokeilun jälkeen päätin, että kyllä oma saumuri olla pitää. Lokakuun lopussa kannoin uuden saumurin onnellisena kotiin mutta siinä se kiilteli ja komeili pöydällä pari kuukautta käyttämättömänä. Aikaa ensiompeluihin ei vain ollut ja kaiken stressin lisäksi olin siitä kovin kiukkuinen. Itsenäisyyspäivänä onneksi tilanteeseen saatiin jokin tolkku ja vietimme taas ompeluiltapäivän tutulla triolla. Siellä syntyi Kielolle ruskeasävyinen mekko "jämäkankaasta" (ohje: SK 8/2009). Tunikan teossa oli omat haasteensa, mutta omalla asteikollani, siitä tuli kerralla melko hyvä. Niinpä päädyin tilaamaan Nosh:lta joululomaksi uuden mekkokankaan ja ompelin lomilla Kielolle toisen samanlaisen mekon, mutta hieman reilumman kokoisena ja pitkillä hioilla. Tein sellaisen virhearvion, että kuvittelin osaavani muuttaa vähän kaula-aukkoa itsekseni. Siitä seurasi iso ompelu-purku-ompelu-purku-prosessi, mutta lopputulos on kuitenkin ihan kiva. Se on nyt Kielon lempparimekko, varsinkin kun se on mintun vihreä. Pinkki on niin "souläästsiison". 

Nosh:lta tilasin myös farkun näköistä trikookangasta, josta ompelin Kielolle leggarit. En olisi vielä viime keväänä voinut kuvitella, miten helppoa legginsien ompelu on! Niitä voisi ommella päräyttää vaikka kymmeniä. Ainoa este asialle on aika. Ompelu kuitenkin tarvitsee oman hetkensä, kutoa ja virkata voi vaikkapa työmatkalla otsalampun valossa auton takapenkillä. En tiedä milloin seuraavan kerran ompelen, mutta vähän olen sillä silmällä katsellut erilaisia traktorikuoseja, hiihtolomalla sitten viimeistään.

Saumurihuristelusta täytyy kyllä vielä sanoa, että on se mahtavaa touhua. Mekkoa ommeltuani olin niin tohkeissani, että huikkasin miehelleni, joka on aina ollut intona kaikenmaailman koneitten ja painepesuriensa kanssa, että nyt ymmärrän miltä se tuntuu, kun on uusi akkuporakone! Olen aivan fiiliksissä mokomasta laitteesta vieläkin.

Neuletakki

En ole montaa käsityötä onnistunut tekemään, etteikö missään vaiheessa olisi jotain mennyt pieleen. Lisäksi tekeleiden koon kanssa on hapuilua ja tämä neuletakki kuuluu siihen käsityöryhmään. Punaiset puuvillalangat olen joskus hamstrannut Karnaluksista ja viime kesänä innostuin aloittamaan niistä neuletakkia Kielolle Suuren käsityölehden 4/2009 tytön raglanjakku-mallin mukaan. Takki eteni melko hitaasti, koska käsityöpussukoita oli tänä syksynä useampia mistä valita työmatkoille ajankuluksi. Kun takki viimein marraskuussa saavutti kokoamisvaiheen, jouduimme Kielon kanssa toteamaan, että sehän on liian pieni! Onneksi lähipiiristä löytyy tylleröitä kenen vaatekaappia tämä päätyi täydentämään. Näitä puuvillalankoja on jäljellä vielä monta kerää, joten jotain niistä pitäisi vaikka ensi kesäksi keksiä.

Pikkujoululahjoja

Tarhan tädit, kummit ja muut saivat tänä vuonna kiitoslahjoiksi soodataikinasta tehtyjä enkeli- ja kuusikoristeita. Soodataikina on puhtaan valkoista ja kimaltelee mukavasti. Koristeet tehtiin piparkakkumuoteilla ja niihin painettiin pitsiliinalla koristekuviota. Enkeleiden (jotka unohdettiin kuvata) pintaan Pasi taiteili glitteriä koristeeksi. 

Soodataikina

2 dl soodaa
1 dl maissitärkkelystä
1,25 dl vettä

Sekoitetaan taikinan ainekset kattilassa ja keitetään kunnes seos paksuuntuu. Annetaan taikinan jäähtyä 15-30 minuuttia kostealla liinalla peitetyssä astiassa. Leipomisen jälkeen tuotosten annetaan kuivua 1-2 vuorokautta.

Pikkupötkylälle

Pääsin eilen ihastelemaan viikon ikäistä pientä pojanpötkylää. Kyllä vauvat on sitten ihania ja ihmeellisiä. Ja lisäksi niille on hurjan kiva neuloa, kun nutut tulevat nopeasti, eikä tarvitse miettiä tykkääkö lahjan saaja tekeleestä vaiko eikö. 

Tämän haalarin tein ihan mututuntumalla. Olen nelisen vuotta takaperin tehnyt kaksi tällaista haalaria ihan ohjeen mukaan. Ohjetta minulla ei enää ollut tallessa ja googlettamalla en löytänyt oikein vastaavaa. Tai muutaman ohjeen löysin ja aloitin niiden mukaan neulomaankin, mutta pariinkin otteeseen purettuani päätin tehdä haalarin ihan vain muistin varassa. Kokoon katselin mallia Pasin ja Kielon vanhoista puuvillapotkareista. Sopivan väriset napit muotoilin fimo-massasta. Lopputulos on ihan söpö. Tosin pötkylän päällä sen sitten näkee onko se lisäksi oikean kokoinen ja mukava käyttää. 

Huopapalleroita

Näiden huopapalleroiden tarina alkaa vuosien takaa, jolloin kauppoihin tuli ihasteltaviksi Dekorandon Feel Felt pannunalusia. Jostain kumpusi tuolloin kuningasidea, että voisihan näitä tehdä itsekin. Valmiit huopapallerot tuntuivat kalliilta ja liian helpolta ratkaisulta. Sain vinkin, että niitä olisi kätevä huovutella itse pesukoneessa ja niin alkoi monen kuukauden projekti kaverini kanssa. Novitan puro lanka kieppui pieniksi keriksi, kerät suljettiin kevyesti pieneen sukkahoususta tehtyyn pussukkaan, jokainen omaansa. Pienet sukkahousupussukat sullottiin pesupusseihin ja huovutus käyntiin. Sukkahoususetit vaihtoivat taloutta sen mukaan, minkälaista pyykkiä oli milloinkin menossa koneeseen. Langan lisäksi kokeiltiin huovuttaa villatuppoja samaisissa pussukoissa muutama erä, mutta niiden muoto oli pesukoneen jäljiltä aivan muuta kuin pallomainen. Arvioilta rullasimme ja huovutimme ehkä vajaa tuhat pientä lankakerää ja niistä varmasti viidesosa jouduttiin hylkäämään. Kerä oli purkautunut liian aikaisin tai oli vain malliltaan kummallinen. Näin jälkikäteen ajateltuna aivan hölmöläisten hommaa.

Palluroista yhdisteltiin karhulangalla muutama pannunalunen ja tehtiin viisi kaulakorua, jotka pääosa päätyivät lahjoiksi muutama vuosi takaperin. Loput parisataa palluraa ovat pitkään odottaneet kaapissa. Karhulangan ja neulan avulla työstäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Se oli hidasta ja hankalaa, eikä tuotoksista meinannut millään tulla neliskanttisen mallista.

Nyt pari viikkoa takaperin meillä oli puuhastelu- ja joululahjailta samaisen kaverini kanssa. Kaivoin aikani kuluksi pallurat esiin, että lasken ne ja suunnittelen mitä niillä tekisi. Palluroita riittäisi kahteen aluseen ja sopivasti puolet oli minun värimaailmaani passaavia. Pöydällä retkottanut kuumaliimapistooli aiheutti tällä kertaa ihan oikeanlaisen kuningasidean: Liimaamallahan ne pallurat pitää yhdistää! Se olikin sitten nopea homma ja pari vuotta kaapissa odotelleet pallurat ihastuttavat nyt keittiössä. Liimailin tosin vähän turhan hätäisesti joten alapuolesta tuli vähän sotkuinen, mutta pääasia että toinen puoli on hyvä.

Loppuyhteenvetona voin todeta, että tätä ei kannata kokeilla. Tai jos haluaa kokeilla, niin pallurat ainakin kannattaa ostaa valmiina. Itse marssisin suoraan kauppaan ostamaan aidon Feel Feltin.