Se tavallinen tarina

Tässä on reippaan neliömetrin verran hartaasti, arvokkaasta langasta neulottua hartiahuivia. Heinäkuusta asti tätä on työstetty, kovasti odotettu kevättä jolloin sen saa ottaa käyttöönsä. No mitenkäs siinä sitten kävikään?

Aina olen tiennyt, etten koskaan saisi neuloa tai ommella mitään one size-ohjeen mukaan, niistä tulee aina liian isoja vaikka kuvittelee sitä vähän puikoilla ja langan koolla hallitsevansa. Mallissakin on ongelmansa. Työtä neulotaan kaula-aukosta aloittaen ja kavennusten päättyessä puolivälin jälkeen tulee kappaleisiin inhottavat "hyppyrit". Harkitsin ensimmäisenä saumurointia, sitten kierrätyskeskusta, mutta työkaverit suostuttelivat vielä tekeleen säilyttämään. Nyt se on viikattuna kaapissa ja odottaa, että parin vuoden päästä siivoan sen sieltä pois. Mahdollisuus siihen, että alkaisin jotain sille tekemään on melko pieni. Mutta värit ovat edelleen ihanat. Ja samoin se visio, mikä aloittaessa oli.

Mutta opittiinko tästä mitään? Juuri kopioin työkaverilta ohjeen neuletakista, itselle. Toivottavasti saan sitä ennen jonkun uuden inspiksen. Ikuinen sukkien kutominenkin kun on vähän tylsää. Kielolle olisi kiva neuloa jotain. Ihanista neuletakkiohjeista koululaisneidille saa vinkata!

Syyssukat

Mysteerisukat, miten hauska idea kutoa! Lähdet neulomaan, etkä tiedä muuta kuin että jonkinlaiset kirjoneulesukat on tiedossa. Väreja vinkattiin valitsemaan muistaakseni kuusi kappaletta. Omat värini valikoituivat jämälankakeristä ja ne tuntuivat heti oikeilta. Olen erehtynyt tämän pääsiäisen keltaisen valitsemaan joihinkin muihinkin käsitöihin ja aina olen jälkikäteen ajatellut että ei olisi pitänyt. Se näyttää kerällä hauskemmalta kuin muiden värien kaverina valmiissa tuotoksessa. 

Kirjoneulominen on vaikea laji minulle ja nytkin sääriosan "puut" kiristävät melkoisesti vaikka kuinka yritin löysätä lankoja. Näitä huonoja puolia luetellessa täytyy vielä kolmantena mainita, että toisen sukan neulominen on supertylsää (kuten aina). Pitäisi opetella pyöröpuikkotekniikka, jolloin sukat valmistuisivat samaa aikaa. No mutta pääasia on kumminkin, että sukat ovat käytössä ja rakkaatkin vielä, joten kaikki hyvin! Ohje löytyy muitaihania.com-blogista ja sieltä syyssukat. Toivotaan villasukkakelejä vielä riittävän!

Pussukoita pukinkonttiin

Hyvä idea tämän vuoden joululahjoihin kyllä löytyi, mutta olisi voinut löytyä pari kuukautta aikaisemmin. Näitä pikkukukkaroita ommeltiin vielä aatonaattona. Kielon ja kavereiden toimesta tilauslista on masentavan pitkä. Olen luvannut ommella lisää sitten joskus kun toivun tästä puskemisesta. Seitsemän kappaletta näitä päätyi pukinkonttiin. Kokeilin tehdä karkkikäärepapereista yhden mutta tekniikka ei ollut vielä kunnossa koska paperit repeilivat kristallimuovin alla. Ilmeisesti kontaktimuovi toimisi paremmin.

Pussukat on siis askarreltu siten, että liimasin karkkipussin ensin tukikankaaseen ja leikkaisin saman kokoisen palan kristallimuovia. Sitten ompelin vetoketjun ja sivusaumat. Pussukan sisällä siis näkyvät saumavarat, mutta mustan vuorikankaan ansiosta ne eivät häiritse. Ensimmäisen pussukan ompelin vähän monimutkaisemmin mutta sitten keksin tämmöisen version. En tiedä kuinka kestäviä pussukat ovat. Kuulemma ne aidot ja alkuperäisetkin kuluvat käytössä loppuun. Mutta pääasia jos ilahduttavat lahjan saajia, vaikkakin sitten vähän vähemmän aikaa!

Beibin perustossut

Aina kun joku saa vauvan, tekee Pasin kummitäti tällaiset tossut lahjaksi. Pasikin sai omansa aikoinaan. Useimmiten olen itse aina valinnut vaikeamman polun ja tehnyt jotain työläämpää, mutta tällä kertaa valitsin viisaasti. Kaverini opastuksella nämä syntyivät, mutta eivät sentään kerralla kunnolla. Pelkällä korvakuulolla vastaanotetut ohjeet eivät pysyneet liian ruuhkaisessa päässäni ja niinpä purkasin ensimmäisen tossun ainakin kolme kertaa! Mutta ohje on oikeasti varsin simppeli, lisään sen tähän juttuun kun ehdin niin se säilyy jatkossa minunkin muistissa. Nämä viilettivät kirjekyyhkyn matkassa jo eräälle tyllerölle. Näitä varmasti löytyy paketista myös tulevina vuosina vauvoja saaville tuttavilleni.

Kun kaikki menee putkeen

Tässä on kaksi vaatetta, joiden ompelu meni heti putkeen, kehitystä tapahtuu! Pasin paitaan sain inspiraation Nosh:n kutsuilla. Siellä oli esittelyssä juurikin tämän näköinen paita. Olin kuitenkin mennyt kutsuille nimenomaan ihastelemaan ja tilaamaan kangasta. Niinpä siinä laskeskelin, että paidan hinnalla saan tilattua kangasta sen verran, että siitä ehkä tulee jotain muutakin joskus ja pääsen ompelemaan itse. Kielon paidan tein jo keväällä mutta vasta nyt koulujen alettua se on päässyt kunnolla käyttöön. Näiden vaatteiden onnistumiseen vaikutti tietysti se, että molemmat on työstetty mukavan ompelupäivän vietosssa käsityöpeni kanssa. Ne on kyllä niin huippuja päiviä, kun vain jostain löytyisi aikaa viettää niitä useammin!

Mökkituliaisia

Parin vuoden välein kesäreissumme suuntaa sukulaisten luo Tukholmaan. Kaupunkivilinässä pitää viettää aina päivä tai kaksi. Tukholma on niin kaunis ja niin täynnä kaikenlaista tehtävää ja nähtävää. Oppaamme sattuu myös olemaan hyvinkin aktiivinen kaupunkilainen ja esittelee meille joka kerta jotain aivan uutta mitä emme vielä aikaisemmin ole nähneet. Mutta Tukholman vieressä saaristossa on vielä ihanampi paikka, nimittäin saaristo. Sinne suuntasimme nytkin useammaksi päiväksi.

Ihmisille, jotka eivät tarvitse mitään, on hankala keksiä tuliaisia, jos haluaa antaa jotain muutakin perinteisen viinipullon lisäksi. Niinpä päätin jo talvella kun olimme laivamatkat varanneet, että tällä kertaa vien mukanani villasukat. Valkoiset piirakkasukat (jotka olen jo aikaisemminkin kerran tehnyt klik!) valmistuivat vauhdilla, mutta isommat Herrasmiehen harmaat-nimeä kantavat sukat olivat pitkissä kantimissa ja päättelin ne päivää ennen lähtöä. Tein sukat ohjeen mukaan ja kuvittelin isoimman kokovaihtoehdon olevan suht isojalkaiselle miehelle passeli. Mutta sukasta tuli aivan valtava. Niinpä tein kokoa pienemmät ja se yksi sukka pitäisi purkaa. Langalle on tämänhetkisessä projektissa kyllä käyttöä. Nämä villasukat olivatkin ainoat mitä sain viime lukuvuoden aikana kudottua, oli vähän rankempi opiskeluvuosi mitä etukäteen kuvittelin!

Kielo kantoi kortensa kekoon tuliaisten suhteen ja askarteli Sinellin kesäkuvaston innoittamana kasvimaan merkkejä. Punajuurikin sai oman kylttinsä, mutta se unohtui pakkaamisen keskellä kiireessä toteutetusta kuvaussessiosta!

Kesätoppeja

Olen niin tottunut ompelemaan ja kutomaan tekeleitä joihin olen enemmän tai vähemmän tyytymätön, että kelvollisia luomuksia pysähtyy oikein ihailemaan. Ihailen ja hämmästelen siis tällä kertaa tätä toppia, joka on ommeltu Joka tyypin kaavakirja 2:n  kaavalla (raglanpaita ilman hihoja). Miten jokin näin kiva voikin syntyä näin helpolla? No niinhän se tietenkin just syntyy. Resepti on selkeä: yksinkertainen ohje ja ihana kangas. 

Tämän kankaan ostin Kielolle tunikaa varten käsityömessuilta. Kangas on Paapiin, ehkä tunnin pyörin kojussa ja mietin, minkä ihanuuden valitsisin. Hyvä oli valinta, kangas oli myös asiakkaan mieleen. Tunikakin on valmis, mutta käyttöön passelin kokoinen vasta ensi syksynä. Kankaasta jäi pieni pala ja ompeluopeni innoittamana päädyin tekemään tämän topin. Kyllä kankaalla on tosiaan merkitystä. Ompelin samalla ohjeella toisen mokoman normaalista pinkistä trikoosta ja voi miten ankealta se tämän toisen rinnalla näyttääkään! Mutta käyttötarvetta löytyy sillekin, taidan kulkea kesähelteet näissä jos vain helteitä tulee. Ensi viikon reissuun nämä ainakin pakataan mukaan!

Kouluvuosi päättyy

Kyllä, se kouluvuosi loppui kuin loppuikin! Ihan on sellainen olo, että täytyy oikein opetella elämään taas ilman sitä valtavaa stressiä ja ahdistusta. Tässä yksi ilta kun pötkötin sohvalla ja katsoin yhtä harvoista telkkarisarjoista mitä seuraan, mainoskatkolla tuli omituinen olo. Mietin, että nyt pitäisi nousta ja tehdä jotain hyödyllistä, haettava vähintään johonkin unohtuneet kutimet. Taistelin itseni kanssa ja jäin pötköttämään sohvalle. Oli aika hieno tunne, vaikka takaraivossa kolkutti, että eihän ne käsityöt näin edisty!

Kouluvuosi antoi minulle toki oikeasti paljon. Nyt voi jo sanoa, että onneksi lähdin mukaan, mutta en todellakaan matkan varrella ole ollut sitä mieltä. Kouluasioiden siivellä olen kohdannut hienoja ja mielenkiintoisia tyyppejä. Kahta niistä tulen muistelemaan erityisesti lämmöllä ja mietin, että mitä heille voisin antaa muistoksi. ja kiitokseksi tästä vuodesta. En halunnut ostaa mitään turhaa, enkä oikeasti edes tiedä mistä he ilahtuisivat. Toinen näistä kahdesta on päätymässä samalle uralle kuin minä ja keksin, että on yksi asia mitä minä ehdottomasti työssäni tarvitsen ja käytän. Nimittäin eri asuihin sointuvat, hyvännäköiset ja piristävät avainkaulanauhat! Niitä pitää olla useita ja eri sävyissä. Tällaisia olen joskus vuosia sitten askarrellut enemmänkin. Laku- ja vaahtiskoruja löytyy itseltä, Kielolta, kummitytöltä ja monilta muilta. Nämä kaksi menevät noille kahdelle tämän vuoden taistelukaverille. Toivottavasti niille joskus on käyttöä.

Jos jostain saisi aikaa lisää.

Laskeskelen viikkoja, että tämä kevät alkaa olla ohi. Ei keväässä mitään vikaa ole, talvikin on ollut mitä mainion sitten kun vihdoin saatiin lunta. Mutta olen liian vanha opiskelemaan ja stressaamaan näin paljon. On kiva taas tämän vuoden jälkeen keskittyä sellaisiin asioihin mitkä oikeasti tuntuu omilta jutuilta. Ompelu ja käsityöt ovat jääneet liian vähälle monen muun asian ohella tänä vuonna. Toki joku pussukka ja nyssäkkä on aina mukana ja tekeillä, mutta ne on ihan pieniä juttuja, joista pääosa odottaa viimeistelyä. Tai jos jotain valmistuukin, niin ainakin niiden eteneminen tänne asti on pitkissä kantimissa. Jotku jutut taineet jäädä kokonaan dokumentoimatta ja ovat jo jossain menossa tai käytössä.

Nämä leggarit ompelin eräs lauantai-ilta ihanaisten naisten kanssa. Tällä kertaa olin jo oppinut, että ei minun kannata muutamaan tuntiin ladata hirveästi ommeltavaa, varsinkin kun kankaatkin oli etukäteen leikkaamatta. Mutta oli meillä hirmu kivaa ja pari pulloa hirmu hyvää viiniä! Näiden iltojen antina (tai riesana) on myös ikuinen kaipuu tehdä hirveästi kaikkea ja liikaa ideoita pää täynnä. Niiden toteuttamiseen vain menee vielä jonkin aikaa.

Leggarit on ommeltu Ottobren ohjeella (6/13 Thousand dots) ja lahkeissa on hauska framilon-nauhalla tehty rypytys. Nämä on muuten toinen vaate viime kesänä neulotun vaaleanpunaisen takin ohella, mitkä ovat yltäneet ihan koulukäyttöön asti. Joskus onnistuu!

Minulle ja sinulle

Nämä ohuesta langasta neulotut sukat ovat kyllä vähän plöröjä, en enää sorru näihin lankoihin vaikka ne niin herkullisilta kerällä näyttävätkin. Molemmat sukat olen tehnyt neulotaan/puretaan/neulotaan-periaatteella koska kantapäästä piti saada ehdottoman täydellinen. Sen myötä olen taas kyllä sitä mieltä, että minun kannattaa sekä ompeluissa, että neulomisissa pysytellä tiukasti ohjeissa. Kaikki soveltaminen (esimerkiksi langan paksuuden poikkeaminen ohjeesta) ei minun taidoilla vain tuota hyvää lopputulosta! Näistä tuli kuitenkin minulle ja ukkokullalle oikein hyvät uni- ja kotisukat.

Hamahelmien hyötykäyttöä

Ajatus hamahelmien käytöstä joulukortteihin oli hirveän kiva sen jälkeen kun olin Pinterestin maailmasta bongannut kuvan näistä joulukorttiaskarteluista. Tässä linkki vielä kuvan alkulähteille klik. Ongelma vain oli siinä, että meillä lähetetään/askarrellaan n. 40-50 kpl joulukortteja (ihan älyvapaata, tiedän) niin sellaiset 100 hamahelmilahjapakettia alkoi käydä jo työstä. Kun niitä ensin tehtiin ilolla, niin sitten lahjottiin "Tee vielä viisi, niin otetaan lakut" ja lopuksi idean keksijä sai ihan itsekseen hampaat irvessä niitä vääntää. Muutaman kerran myös kahvilla käyneet ystävät ahkeroivat kasaan pari pakettia. Että suosittelen ideaa pienissä määrissä ja suosittelen unohtamaan idean jos haluaa aivan välttämättä askarrella 50 korttia. Hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta näiden myötä kummiskin!

Pussukka poikineen

Tässä taannoin syksyllä meillä oli ompelupäivä, jolloin ompelin collegehousuja itselleni. Kaverini (joka osaa ommella) aika meni lähes kokonaan kahden tumpelon kaverinsa opastamiseen ja koneiden langoittamiseen, mutta siinä sivussa hän tehtaili hauskan näköisiä pussukoita värikkäistä kankaista. Niinpä idea tämän vuoden joululahjaprojektiin syntyi siinä samalla kun tuskailin housujeni kanssa.

Pussukoita tein useita, mutta päätin jo alkuvaiheessa, että jätän tällä kertaa kotiin myös muutaman. Ensimmäistä ommellessa homma tuntui ihan mahdottoman hankalalta, mutta siitä se lähti kyllä sujumaan. Samalla kun homma nopeutui ja helpottui, alkoi kyllä saumatkin vähän mennä miten sattuu ja huolellisempi olisin voinut olla. Ensimmäisiin neljään pussukkaan silitin superhyvän tukikankaan ja niistä tuli kyllä parhaat tekeleet. Lopuissa tukikangas on "löysempi", eikä lopputulos ollut ihan toivotunlainen. Pussukoiden lisäksi ompelin perheen isommalle koululaiselle uuden penaalin luennoille, joka näkyy alakuvassa. Kyllä nyt kelpaa opiskella! Tekstin alle lisäsin "muistilapun", jotta osaan näitä tehdä vielä jatkossakin. Se on kyllä sellainen suttuversio, että näinköhän sen pohjalta jatkossa mitään muistuu mieleen, mutta onpahan olemassa. 

Tonttupajalla tapahtuu

Kamalan syksyn jälkeen yllätyin eilen kun huomasin, että intoa ja energiaa kunnon jouluhässäkän pystyyn pistämiseen onkin riittänyt. Mihin tahansa talossa katseensa suuntaa, löytyy jokin joulua varten kehitteillä oleva projekti; lahjoja, kortteja, koristeita. Lisäksi eniten houkuttaa tällä hetkellä Kielolle valmisteilla oleva pörröneule, johon oli aivan pakko langat tilata, vaikka mitään uutta käsityötä ei pitänytkään aloittaa. Kukahan kaikki vanhat rästihommat viimeistelisi? Luotan ja toivon että joulu tuo tullessaan sellaista rauhaa, että ehdin tehdä käsitöitä ja nauttia elämästä. Joulun aikaan kirjoitan sitten ahkerammin tätä blogiakin, kun on niitä paketeista paljastuvia salaisuuksia, mitä voin teille esitellä. 

"Kielon kotona" valmistauduttiin jouluun jo hyvissä ajoin leipomalla leipää, pipareita, torttuja ja pullaa. Arvasin, että Pasi ei pysty olla maistamatta näitä tuotoksia, vaikka kuinka varoiteltiin ja itkuhan siitä meinasi tulla, kun oli ensimmäiset "sokerit" pullapitkon päältä suuhunsa laittanut. Kyllä niitä periaatteessa voi syödä, mutta merisuola ja taikataikina ei ole ehkä monien mielestä kovinkaan herkullisen makuista. Ruisleipä ja piparit saivat lisäksi asian mukaisen värityksen vesiväripaletista, mutta ne Pasi jätti onneksi testaamatta.. Taikataikinan ohje on Yhteishyvästä ja lisään sen tähän kokeilunhaluisille. Tämä määrä leipomuksia syntyi tuplamäärästä taikinaa. 

Taikataikina

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl suolaa

1,5 dl vettä

1 rkl öljyä

Leivonnaiset voi halutessaan voidella kananmunalla. Paistetaan uunissa (125 astetta) noin tunnin verran, isoimpien leipomusten annoin olla melkein 1,5h. 

Tytön neuletakki

Harvassa ovat olleet ne tekeleet, mitkä olen itselleni vaivoin neulonut ja mitä olisi sitten oikeasti tullut käytettyä. Viime kesänä ahkeroin itselleni neuleen, mikä tällä hetkellä on äitini kaapissa, jos päätyisi sieltä parempaan käyttöön. Ei siinä neuleessa oikeastaan mitään vikaa ollut. Olisko se ollut sitten se väri, mikä ei vain tuntunut omalta?

Meidän perheen toiselle typykälle sen sijaan nämä lankojen värit ovat ihan omiaan. Koska jäljellä oli enemmän vaaleanpunaista Nako Boutiquen Moonlight-lankaa, niin päädyin tekemään yksivärisen neuletakin. Onhan siinä onneksi bling bling-raidat, jotka tulevat suoraan kerästä. Toistaiseksi takkiin ollaan oltu tyytyväisiä!

Takki on neulottu ohjeella: SK 9/2011 (malli 20). Silmukkamäärät on vain valittu ihan eri tavalla koska lankani paksuus poikkesi ohjeesta.

Baby Uggs

Naapuriin syntyi tyttövauva, jolle tein nämä töppöset jo muutama kuukausi takaperin. Vauvan putkahtaminen maailmaan reilu viikko sitten innoitti sitten viimeistelyvaiheeseen ja kyllä näistäkin muutama kritiikin sana täytyy sanoa. Pohjat jäivät jostain syytä pahasti löpölle. Jo virkkausvaiheessa arvelin, ettei malli/ohje ollut ihan kunnossa ja purin ne kahteen otteeseen. Uskoin kuitenkin ongelman häviävän kokoamisvaiheessa (että mitä? onko joskus tapahtunut niin?!). No ei hävinnyt, vaan vähän hassusti pullolleen pohjat jäivät. Mutta tällä lailla kun ne esittelee oikeasta kuvakulmasta niin ne näyttävät minusta melko söpöiltä!

Töppösten ohje: SK 2/2014.

Kotilötköpötköt

Tiedättekö ne housut, jotka ovat omalle vartalolle aivan täydellisesti mitoitettu? Ne, jotka on nopeasti saumuroitu ja jotka on tehty sellaisella kaavalla, millä tulee jatkossa tehtyä varmasti kymmenet pöksyt erilaisista kankaista. No, nämä eivät ole NE.

Tämän parin viikon takaisen ompelusunnuntain piti olla sellainen, että surautan nämä housut nopeasti alta pois ja pääsen käsiksi joululahjaprojekteihin. Ensimmäiset saumat kuitenkin jo osoittivat sen, mitä tuleman piti. Ne kiemursivat ja kiharsivat ja ne täytyi leikata pois ja ommella uusiksi. Työskentely oli tahmeaa ja ompeluguruni joutui tekemään ison savotan mm. saumurini langoitusten kanssa. Lopulta kun housut valmistuivat, ne eivät vastanneet sitä mitä olin toivonut. Kaventamalla ja justeeraamalla olisi housuista varmasti tullut hyvät, mutta huvitus loppui. Kotihousuiksi ne ovat nyt ihan tarpeeksi mukavat. Housut ompelin Ottobren (04/2011) Longicorn-kaavalla (170cm), josta jätin taskut pois. Housujen täydellisen istuvuuden puute saattaa johtua siitä, että hoikilla teinitytöillä harvemmin on tällaista latinotakapuolta. Muuten housut ovat lökömmät mitä kaavakuvasta kuvittelin. Näitä on kuitenkin jo kavennettu alun kiemurasaumojen takia. Yritetään pysyä jatkossa oman ikäisille tarkoitetuissa kaavoissa!

Kirjanmerkkejä koululaiselle

Pöllö ja pöllömpi. 

Kielo on aloittanut koulutaipaleensa ja hienosti kaikki on sujunut. Vanhempainillassa Kielon opettaja antoi vanhemmille ja lapsille yhteisen kotitehtävän: askarrella kirjanmerkkejä. Ensimmäiset versiot tehtiin liimaamalla kiiltokuva pahviin ja lankaa perään. Olihan nekin ihan kivoja kunnes pinterestin maailmasta bongasin nämä. Äiti lähinnä piirsi perusmallin paperille ja toimi apurina, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kielo. Ohjeet hauskoihin kirjanmerkkeihin löytyy täältä! 

Kurkistus Hello Ruby:n nurkasta!

Lopuksi kuva erään lämpimän elokuisen lauantain tuotoksista. Viltti oli levitetty pihalle ja viltin päälle kannoimme askartelutarvikkeet ja pussillisen ystävän tuomia markkinalakuja. Siitä mukavasta hetkestä syntyi nämä kaksi taideteosta. Vasemman puoleinen on Pasin ja äitin yhteistyön tulosta ja komeilee sinivihreän huoneen seinällä. Oikeanpuolimmainen löytyy puolestaan kodin pinkistä osasta ja sen on toteuttanut Kielo. Idea linnoihin löytyi "Fairytale things to make and do"-askarteluvihosta, jonka Kielon kummitäti on tuonut Lontoosta asti. 

Vauvan vaatteet

Omien lasten kasvettua ulos vauvaiästä olen haaveillut vielä yhdestä kummilapsesta, joka olisi nimenomaan tyttö. Pikkupojat on niin ihania, mutta ei niitten vaatteet yhtä ihania ole. Pasi-parka ei ole tämän äidin luovuutta saanut syttymään, joten tuskin olisi saanut uusi kummipoikakaan. Niinpä tieto siitä, että ystäväni mahassa on pieni mimmi, jolle vielä saisin kummitätiksikin ruveta, sai ideat lentelemään. Niitä on pilvin pimein vielä jäljellä, tarvitsisin vain aikaa ideoiden toteuttamiseen.

Kielolle ompelin reilu vuosi takaperin Nosh:n kankaista mekko+leggarit-setin. Kuinka ollakaan, Kielo kun sattuu olemaan tämän uuden vauvan äidin kummityttö oli minusta kiva ajatus tehdä vauvalle samanlainen setti lahjaksi. Kankaitakin oli vielä sopivasti jäljellä ja ne on minusta niin ihanat. Kaavat mekkoon (toffee 6/2013) ja leggareihin (ruusunpuna 6/12) otin Ottobre-lehdestä ja vaatteet on ommeltu kokoon 62 cm. Mekon pääntien halkion ja nepparin siirsin niskan puolelle ja taskut jätin tekemättä. Vielä vaatteet eivät livenä ole päällä olleet, mutta syksyn aikana jo toivottavasti.

Uusi pieni ihminen

Elämääni tupsahti uusi ihminen, johon pääsin tänään kunnolla tutustumaan. Hän oli niin kaunis, ihana ja ihmeellinen, että olen aivan myyty. Kaikki vauvan hoito- ja hellittelytarpeet tulen purkamaan tuohon pahaa aavistamattomaan pampulaan. Samoin saattaa käydä ompeluille, että projektit keskittyvät jatkossa mahdollisimman pieniin ja pinkkeihin juttuihin. Vauvan mummo on aivan mieletön neuloja, joten puikkojen heilutuksen voin jättää vähemmälle.

Vein vauvalle lahjaksi omia ompeluksiani, joista kirjoitan myöhemmin. Vauvan äippä ihasteli taannoin virkatun hello kittyn kuvaa pinterestissä hieman vihjaillen. Kerran olen yhden kaverin vauvalle pehmolelun virkannut ja se oli yllättävän kova homma. Niinpä päätin virkata samasta aiheesta tossut. Varsinaisen tossuosan virkkasin videon avulla ja se oli sangen hankalaa. Tai hankala on väärä sana, se oli rasittavaa. Virkkaus vaati tiukkaa ohjeen seuraamista, eikä työstäminen nenä kiinni tietokoneessa ja käsi pause-näppäimellä ollut rennointa mahdollista käsitöiden tekemistä. En tiedä kuinka monet tossut pitäisi tehdä, että selviäisin ilman apua. Video tossuihin löytyy joka tapauksessa täältä. Hello kittyn naamaan olisi ollut ohjeita tarjolla, mutta päädyin tekemään ne ihan lonkalta. Tästä siis johtuu, etteivät tossujen kissat ole identtiset kaksoset vaan molemmat ovat ihan omia persooniaan! Niin on myös tossut vähän eri paria, enkä tiedä onko niistä ikinä käyttöön asti, vähän ovat venkuran oloiset. Että kun kuvittelin, että tällaiset tossuthan tekaisen myös naapuriin kohta syntyvälle tyttövauvalle, niin en kyllä teekään. Pitää keksiä jotain muuta.

Sadekesän neule

Viime kesänä kaipailin rentoa neuletta, mutta en niin paljon että sellaista olisin ikinä saanut ostettua tai neulottua. Keväällä pyörähtäessäni ohimennen Tokmannilla törmäsin ihanan näköisiin lankoihin ja vieläpä tarjouskorissa. Siinä langanostolakot unohtuivat ja mieleen juolahti, että näistähän minä sen rennon neuleen teen tulevalle kesälle!

Näin sadekesälle neuleeseen olisi oikeastaan pitänyt tehdä pitkät hiat. Lisäksi lanka osoittautui alkutuntumaa paksummaksi. Jos siis vähänkin olisi lämpimämmät säät, jäisi tämän käyttäminen vasta syksylle. Neule on tehty pääosin seuraillen ohjetta Suuresta käsityölehdestä 4/2013 (malli 33.), ainoastaan lisäilin pituutta ja hioihin resorit. (Miten tämä hiha-sana taipuu, kauhean vaikea!) Lanka on Nako Boutiquen Moonlight. Lankoja on vielä jäljellä ja Kielo on esittänyt toiveen, että tekisin hänelle niistä neuletakin. Malli on jo katsottuna ja pitkä automatka edessä, joten mahdollisesti jatkan samoilla langoilla loppukesän.

Tähän loppuun vielä kuva meidän Kalle-vauvasta, jolle ompelin mekko. Kallen mekko on ollut ihan sivuprojekti, mutta saumuriyhteistyön takkuille tämä on ainoa, joka toistaiseksi on valmiina. Ompeluprojekteista toivottavasti lisää kesän aikana!