Tytön neuletakki

Harvassa ovat olleet ne tekeleet, mitkä olen itselleni vaivoin neulonut ja mitä olisi sitten oikeasti tullut käytettyä. Viime kesänä ahkeroin itselleni neuleen, mikä tällä hetkellä on äitini kaapissa, jos päätyisi sieltä parempaan käyttöön. Ei siinä neuleessa oikeastaan mitään vikaa ollut. Olisko se ollut sitten se väri, mikä ei vain tuntunut omalta?

Meidän perheen toiselle typykälle sen sijaan nämä lankojen värit ovat ihan omiaan. Koska jäljellä oli enemmän vaaleanpunaista Nako Boutiquen Moonlight-lankaa, niin päädyin tekemään yksivärisen neuletakin. Onhan siinä onneksi bling bling-raidat, jotka tulevat suoraan kerästä. Toistaiseksi takkiin ollaan oltu tyytyväisiä!

Takki on neulottu ohjeella: SK 9/2011 (malli 20). Silmukkamäärät on vain valittu ihan eri tavalla koska lankani paksuus poikkesi ohjeesta.

Baby Uggs

Naapuriin syntyi tyttövauva, jolle tein nämä töppöset jo muutama kuukausi takaperin. Vauvan putkahtaminen maailmaan reilu viikko sitten innoitti sitten viimeistelyvaiheeseen ja kyllä näistäkin muutama kritiikin sana täytyy sanoa. Pohjat jäivät jostain syytä pahasti löpölle. Jo virkkausvaiheessa arvelin, ettei malli/ohje ollut ihan kunnossa ja purin ne kahteen otteeseen. Uskoin kuitenkin ongelman häviävän kokoamisvaiheessa (että mitä? onko joskus tapahtunut niin?!). No ei hävinnyt, vaan vähän hassusti pullolleen pohjat jäivät. Mutta tällä lailla kun ne esittelee oikeasta kuvakulmasta niin ne näyttävät minusta melko söpöiltä!

Töppösten ohje: SK 2/2014.

Kotilötköpötköt

Tiedättekö ne housut, jotka ovat omalle vartalolle aivan täydellisesti mitoitettu? Ne, jotka on nopeasti saumuroitu ja jotka on tehty sellaisella kaavalla, millä tulee jatkossa tehtyä varmasti kymmenet pöksyt erilaisista kankaista. No, nämä eivät ole NE.

Tämän parin viikon takaisen ompelusunnuntain piti olla sellainen, että surautan nämä housut nopeasti alta pois ja pääsen käsiksi joululahjaprojekteihin. Ensimmäiset saumat kuitenkin jo osoittivat sen, mitä tuleman piti. Ne kiemursivat ja kiharsivat ja ne täytyi leikata pois ja ommella uusiksi. Työskentely oli tahmeaa ja ompeluguruni joutui tekemään ison savotan mm. saumurini langoitusten kanssa. Lopulta kun housut valmistuivat, ne eivät vastanneet sitä mitä olin toivonut. Kaventamalla ja justeeraamalla olisi housuista varmasti tullut hyvät, mutta huvitus loppui. Kotihousuiksi ne ovat nyt ihan tarpeeksi mukavat. Housut ompelin Ottobren (04/2011) Longicorn-kaavalla (170cm), josta jätin taskut pois. Housujen täydellisen istuvuuden puute saattaa johtua siitä, että hoikilla teinitytöillä harvemmin on tällaista latinotakapuolta. Muuten housut ovat lökömmät mitä kaavakuvasta kuvittelin. Näitä on kuitenkin jo kavennettu alun kiemurasaumojen takia. Yritetään pysyä jatkossa oman ikäisille tarkoitetuissa kaavoissa!

Kirjanmerkkejä koululaiselle

Pöllö ja pöllömpi. 

Kielo on aloittanut koulutaipaleensa ja hienosti kaikki on sujunut. Vanhempainillassa Kielon opettaja antoi vanhemmille ja lapsille yhteisen kotitehtävän: askarrella kirjanmerkkejä. Ensimmäiset versiot tehtiin liimaamalla kiiltokuva pahviin ja lankaa perään. Olihan nekin ihan kivoja kunnes pinterestin maailmasta bongasin nämä. Äiti lähinnä piirsi perusmallin paperille ja toimi apurina, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kielo. Ohjeet hauskoihin kirjanmerkkeihin löytyy täältä! 

Kurkistus Hello Ruby:n nurkasta!

Lopuksi kuva erään lämpimän elokuisen lauantain tuotoksista. Viltti oli levitetty pihalle ja viltin päälle kannoimme askartelutarvikkeet ja pussillisen ystävän tuomia markkinalakuja. Siitä mukavasta hetkestä syntyi nämä kaksi taideteosta. Vasemman puoleinen on Pasin ja äitin yhteistyön tulosta ja komeilee sinivihreän huoneen seinällä. Oikeanpuolimmainen löytyy puolestaan kodin pinkistä osasta ja sen on toteuttanut Kielo. Idea linnoihin löytyi "Fairytale things to make and do"-askarteluvihosta, jonka Kielon kummitäti on tuonut Lontoosta asti. 

Vauvan vaatteet

Omien lasten kasvettua ulos vauvaiästä olen haaveillut vielä yhdestä kummilapsesta, joka olisi nimenomaan tyttö. Pikkupojat on niin ihania, mutta ei niitten vaatteet yhtä ihania ole. Pasi-parka ei ole tämän äidin luovuutta saanut syttymään, joten tuskin olisi saanut uusi kummipoikakaan. Niinpä tieto siitä, että ystäväni mahassa on pieni mimmi, jolle vielä saisin kummitätiksikin ruveta, sai ideat lentelemään. Niitä on pilvin pimein vielä jäljellä, tarvitsisin vain aikaa ideoiden toteuttamiseen.

Kielolle ompelin reilu vuosi takaperin Nosh:n kankaista mekko+leggarit-setin. Kuinka ollakaan, Kielo kun sattuu olemaan tämän uuden vauvan äidin kummityttö oli minusta kiva ajatus tehdä vauvalle samanlainen setti lahjaksi. Kankaitakin oli vielä sopivasti jäljellä ja ne on minusta niin ihanat. Kaavat mekkoon (toffee 6/2013) ja leggareihin (ruusunpuna 6/12) otin Ottobre-lehdestä ja vaatteet on ommeltu kokoon 62 cm. Mekon pääntien halkion ja nepparin siirsin niskan puolelle ja taskut jätin tekemättä. Vielä vaatteet eivät livenä ole päällä olleet, mutta syksyn aikana jo toivottavasti.

Uusi pieni ihminen

Elämääni tupsahti uusi ihminen, johon pääsin tänään kunnolla tutustumaan. Hän oli niin kaunis, ihana ja ihmeellinen, että olen aivan myyty. Kaikki vauvan hoito- ja hellittelytarpeet tulen purkamaan tuohon pahaa aavistamattomaan pampulaan. Samoin saattaa käydä ompeluille, että projektit keskittyvät jatkossa mahdollisimman pieniin ja pinkkeihin juttuihin. Vauvan mummo on aivan mieletön neuloja, joten puikkojen heilutuksen voin jättää vähemmälle.

Vein vauvalle lahjaksi omia ompeluksiani, joista kirjoitan myöhemmin. Vauvan äippä ihasteli taannoin virkatun hello kittyn kuvaa pinterestissä hieman vihjaillen. Kerran olen yhden kaverin vauvalle pehmolelun virkannut ja se oli yllättävän kova homma. Niinpä päätin virkata samasta aiheesta tossut. Varsinaisen tossuosan virkkasin videon avulla ja se oli sangen hankalaa. Tai hankala on väärä sana, se oli rasittavaa. Virkkaus vaati tiukkaa ohjeen seuraamista, eikä työstäminen nenä kiinni tietokoneessa ja käsi pause-näppäimellä ollut rennointa mahdollista käsitöiden tekemistä. En tiedä kuinka monet tossut pitäisi tehdä, että selviäisin ilman apua. Video tossuihin löytyy joka tapauksessa täältä. Hello kittyn naamaan olisi ollut ohjeita tarjolla, mutta päädyin tekemään ne ihan lonkalta. Tästä siis johtuu, etteivät tossujen kissat ole identtiset kaksoset vaan molemmat ovat ihan omia persooniaan! Niin on myös tossut vähän eri paria, enkä tiedä onko niistä ikinä käyttöön asti, vähän ovat venkuran oloiset. Että kun kuvittelin, että tällaiset tossuthan tekaisen myös naapuriin kohta syntyvälle tyttövauvalle, niin en kyllä teekään. Pitää keksiä jotain muuta.

Sadekesän neule

Viime kesänä kaipailin rentoa neuletta, mutta en niin paljon että sellaista olisin ikinä saanut ostettua tai neulottua. Keväällä pyörähtäessäni ohimennen Tokmannilla törmäsin ihanan näköisiin lankoihin ja vieläpä tarjouskorissa. Siinä langanostolakot unohtuivat ja mieleen juolahti, että näistähän minä sen rennon neuleen teen tulevalle kesälle!

Näin sadekesälle neuleeseen olisi oikeastaan pitänyt tehdä pitkät hiat. Lisäksi lanka osoittautui alkutuntumaa paksummaksi. Jos siis vähänkin olisi lämpimämmät säät, jäisi tämän käyttäminen vasta syksylle. Neule on tehty pääosin seuraillen ohjetta Suuresta käsityölehdestä 4/2013 (malli 33.), ainoastaan lisäilin pituutta ja hioihin resorit. (Miten tämä hiha-sana taipuu, kauhean vaikea!) Lanka on Nako Boutiquen Moonlight. Lankoja on vielä jäljellä ja Kielo on esittänyt toiveen, että tekisin hänelle niistä neuletakin. Malli on jo katsottuna ja pitkä automatka edessä, joten mahdollisesti jatkan samoilla langoilla loppukesän.

Tähän loppuun vielä kuva meidän Kalle-vauvasta, jolle ompelin mekko. Kallen mekko on ollut ihan sivuprojekti, mutta saumuriyhteistyön takkuille tämä on ainoa, joka toistaiseksi on valmiina. Ompeluprojekteista toivottavasti lisää kesän aikana!