Pasin valtakunta

Kun muutimme tähän taloon, ensimmäiset seinäpinnat uusittiin tässä huoneessa. Yksi seinistä maalattiin vihreäksi ja siihen mummo taiteili eläinsafarin varjokuvan. Huoneen omisti silloin Kielo ja huone sisustettiin pinkin ja vihreän sävyillä. Kielo kasvoi ja perhekin kasvoi pienellä pojankoltiaisella. Kielo sai uuden kokopinkin huoneen ja Pasi muutti Kielon vanhaan kamariin. Pinkit jutut vaihdettiin turkooseihin ja vihreisiin, seinät olivat valmiiksi pojanmaailmaan passaavat.

Vaikka Pasi on äidin tekemiä vaatteita saanut paljon siskoaan vähemmän, on omin kätösin tehtyjä juttuja ilmestynyt Pasinkin valtakuntaan. Viirinauhan ompelin huoneeseen ensimmäiseksi ja Pasin kummitäti ompeli pari vuotta takaperin joululahjaksi upean tilkkupeiton. Jos tarkasti katsoo voi myös nähdä huoneen seinällä safari-teemaan liittyvän taulun, mikä oli siskon ensimmäisiä teoksia kuvataidekoulussa. 

Viiriin, kummitädin tekemään tilkkupeittoon ja melkein kaikkeen muuhunkin touhaamiseen olen inspiraationi saanut Annukan aurinkoisista. Annukan kätköistä noita viirinauhakankaitakin taisin aikoinani haalia! 

Kyllä tarkenee!

Näillä helteillä ei paljon villasukkia tarvita, mutta aina on hyvä sää kutoa niitä. Ihastuin internetin ihmeellisessä maailmassa neulepintaan nimeltä räjähtävä helmineule. En tiedä kuinka virallisesta mallimääritelmästä on kyse, mutta se neulotaan niin, että joka toinen kerros on helmineuletta ja joka toinen sileää neulosta. Nämä sukat on tehty kolmella langalla, siniharmaa 7 veljestä on muodostanut helmineulekerrokset (kantapäätä, resoria ja kärkeä lukuunottamatta). Valkoisella ja monisävylangalla olen tehnyt sileää neulosta. Sitä ei ehkä heti uskoisi, koska siniharmaa helmineulekerros saa juuri sileän neulekerroksen (valkoinen ja monisävylanka) kiemurtelemaan hauskasti. Jalkapohjan puolelta neuloin ainoastaan sileää neulosta. Syksy ja sadekelit ovat tulossa ja tämä on hyvä tapa päästä eroon jämälangoista, joten puikot heilumaan!

Hellepuuhia

Huh hellettä. Edestakaisen rannalle pyöräilyn lisäksi teki mieli tehdä jotain muutakin, joten kaivoin esiin akryylimaalit ja taiteilimme lasten kanssa pihalle vanhojen leppisten seuraksi lisää koristeita. Leikkimökin eteen maalasin Pasille ja Kielolle tervetuloa-kivikyltin. Muut aikaansaannokset pohtivat vielä paikkaansa ja ne on tehty enemmän ja vähemmän äipän ja Kielon yhteistyössä. Pasin taideteos päätyy kuulemma perunaksi leikkimökkileikkeihin, sen tunnistanee kuvasta.

Lapset jatkavat rannalle-kotiin-rannalle-elämää tänäänkin, mutta minulla on ihan muita suunnitelmia. Olen nimittäin eilisillan ja tämän aamun pöllytellyt Karnaluksista keväällä ostamiani pörrökankaita ja parin tunnin päästä niistä syntyy ehkä jotain elämäni ensimmäisellä saumuriajelulla! Monta vastoinkäymistä on jo tässä vaiheessa tullut vastaan, mutta kerron niistä lisää jos jotakin saan aikaiseksi oikeesti.

Ihanaa helle- ja ulkoilupäivää muille!

Mummun vanhat lakanat

Mummuni muuttaessa muiden passattavaksi, kävimme läpi äitin, tätin ja serkun kanssa mummun kaappeja ja komeroita. Mitään rahallisesti arvokkaita aarteita eivät kaapit kätkeneet mutta paljon muistoja ja ihania, tärkeitä juttuja. Mukaan lähti mm. astioita, vanha vaaka, kahvipurkkeja ja kankaita. Vanhat, paksut liivihamekankaat pääsivät keppiheppojen päihin ja puuvillapöytäliina kummitytölle mekkokankaaksi. Värikkäät lakanat olen säästänyt myös vaatekankaiksi ja tässä on nyt yksi esimerkki lopputuloksesta.

Mekko on malliltaan Mekkotehtaan Orelma ja helmaan on aplikoitu samaisesta kirjasta bongattu bambi farkkukankaasta. Ihana mekko, harmittaa vaan, että siitä tuli kuitenkin hieman pieni. Tämän kesän jälkeen siinä ei enää pyörähdellä. Mekkotehtaan mallit ovat minusta olleet reiluja, joten en lähtenyt tekemään kokoa isompaa leninkiä. Olisi pitänyt, mimmin kasvupyrähdys pääsi yllättämään.

Kun mietin asioita mitä tekisin isona, mistä haaveilen, päädyn aina tähän vastaukseen: haluan osata ommella. Kaavojen piirtäminen ja ohjeiden ymmärtäminen ei ole minulle todellakaan helppoa, enkä ole esimerkiksi ikinä kokeillut saumuria! Minulla on kyllä pari aivan loistavaa "ompelutukihenkilöä", jotka jaksavat neuvoa ja auttaa milloin tahansa keksinkin heille soittaa. Mutta pikkuhiljaa opettelen ja tänä kesänä on tarkoitus sitä saumuriakin vielä testata.

Prinsessa Estellen nuttu

Ystävien vauvoille olen tavannut aina kutoa jotain, ajankohdasta ja kiireestä riippuen suurempaa tai pienempää. Värikkyyden kannalla olen ehdottomasti lasten vaatteissa ja myöskin sitä mieltä, että pikkumimmeille pitää olla pinkkiä, pojille poikien värejä. Olkoonkin tosi tylsää ja vanhanaikaista ajattelua. Päivänselvää oli kuitenkin, kun viime syksynä tämä ystävä alkoi tyttövatsaansa kasvatella, että nyt ainoa vaihtoehto on neuloa valkoista. Suuren käsityölehden verkkosivuilta löysin ohjeen Prinsessa Estellen kunniaksi suunniteltuun nuttuun ja se oli ehdoton valinta Ruotsissa lapsuutensa kasvaneen kaverini vauvalle. Tässä on kaksi kuvaa valmiista nutusta, ne on ottanut Meidän pieni Markkula-blogia pitävä Iitu.

Lattiatyyny, siitä tuli nyt semmonen.

Matonkuteiden virkkaus aiheuttaa minulle päänvaivaa. Nimittäin ihan kirjaimellisesti: niskat jumissa ja pyörryttää. Niinpä tätä tekelettä on tehty hitaasti ja hartaasti. Projektin etenemättömyydestä tai sen edistämisen aiheuttamasta olotilasta on ehkä johtunut se, että sen tekeminen on ollut kerrassaan ärsyttävää. Aivan mahtavaa että tyyny on nyt valmis. Pakkaan matonkudekerät syvälle kaapin perukoihin ja kaivan ne sitten kun olen taas unohtanut, että tämä homma ei vain minulle passaa.

Lattiatyyny piti ensin tehdä ompelemalla vanhoista tilkuista värikkäät päälliset. Kun sitten innostuinkin matonkudeideasta, tilasi Kielo huoneeseensa kaksi pinkkiviolettia lököilytyynyä. Sopivanvärisiä kuteita olisi kuitenkin pitänyt lähteä ostamaan lisää toiseen tyynyyn ja olotila hartioissa alkoi olla sen verran tukala että luovuin ajatuksesta. Jossain vaiheessa mietin, että tekisin Pasin huoneeseen myös samanlaisen vihreä-turkoosiversiona, mutta nyt se ei ole ainakaan ajankohtaista. Isoja Ikean tyynyjä on joka tapauksessa vielä toinen odottamassa varastossa. Vaikka projekti vähän takkusikin, niin huoneen omistaja on tyynyynsä tyytyväinen. 

Mutta sitten totuus tyynystä. Tyyny on kuvattu tarkasti tietyistä kuvakulmista. Todellisuudessa se on kovin muhkurainen saumoista. Ala- ja yläpuoli ovat eri kokoiset ja muutoinkin siitä tuli niin iso, että Ikean jättityynyn lisäksi sulloin sinne kaksi vanhaa tyynyä kaveriksi. Se ei hirveästi auta muodon silottelussa, minkä epämääräiset kappaleet jo itsessään aiheuttavat. Tähänkin voi joka tapauksessa käyttää erästä sanontaa, jonka opin kansalaisopiston carborundum-grafiikkakurssilla vuosia sitten. Työmme olivat prässistä tullessaan olleet enemmän ja vähemmän pettymyksiä kunnes ystäväni kuitenkin sai kuukausien yrittämisen jälkeen ensimmäisen kauniin työn tehtyä. Ihastelimme nykyisin raameissa seinällä olevaa teosta useamman kurssilaisen voimin prässipöydällä. Opettajamme tuli taustalta katsomaan myös työn tulosta ja totesi: "No, siitä tuli nyt semmonen". Tätä maan pinnalle pudottavaa lausetta olen vuosien saatossa käyttänyt kerran jos toisenkin. 

Kesä ja lapaset

Kesä ja lapaset... eikun miten se meni? Tämä projekti ei ole erityisen ajankohtainen koska se on ollut käynnissä jo kuukausitolkulla. Tavaksi on tullut ottaa isoja vuoden mittaisia urakoita, lähinnä välttääkseni syksyllä joululahja-ahdistusta. Yhden vuoden kudoin villasukkia ja niitä putkahteli paketeista koko lähisuvulle. Tämä vuosi on lapasvuosi, joten ketkä itsenne lähisukulaisiksi uskotte, olkaa varuillanne!

Työkaverini piti meille muutamalle käsityöintoilijalle "koukkuamisillan", jolloin kaiken lörpöttelyn ja herkuttelun lomassa opettelimme koukkuamaan. Koukkuaminen on vähän kuin edestakaisvirkkausta ja se tehdään virkkuukoukulla, jossa molemmissa päissä on koukut. Pinnan voi tehdä yksivärisenä tai kahdella eri langalla kuten näissä tumpuissa on tehty. "Tunisian crochet"-hakusanoilla löytyy youtubesta oivallisia videoita, mistä pääsee jyvälle tekniikasta. Pintavaihtoehtoja on sitten ääretön määrä erilaisia.

Koukkuaminen on älyttömän koukuttavaa. Se etenee nopeammin kuin neule, eikä lapasia varten tarvitse kalisutella ja kuljetella viittä puikkoa mukanaan. Suosittelen kokeilemaan, vaihtelu virkistää! Nyt olisi tarkoitus jatkaa kesäisemmillä projekteilla, mutta muovikassillinen Tallinnan Karnaluksista viime viikolla raahattuja lankojakin houkuttaisi kovasti!