Kirjanmerkkejä koululaiselle

Pöllö ja pöllömpi. 

Kielo on aloittanut koulutaipaleensa ja hienosti kaikki on sujunut. Vanhempainillassa Kielon opettaja antoi vanhemmille ja lapsille yhteisen kotitehtävän: askarrella kirjanmerkkejä. Ensimmäiset versiot tehtiin liimaamalla kiiltokuva pahviin ja lankaa perään. Olihan nekin ihan kivoja kunnes pinterestin maailmasta bongasin nämä. Äiti lähinnä piirsi perusmallin paperille ja toimi apurina, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kielo. Ohjeet hauskoihin kirjanmerkkeihin löytyy täältä! 

Kurkistus Hello Ruby:n nurkasta!

Lopuksi kuva erään lämpimän elokuisen lauantain tuotoksista. Viltti oli levitetty pihalle ja viltin päälle kannoimme askartelutarvikkeet ja pussillisen ystävän tuomia markkinalakuja. Siitä mukavasta hetkestä syntyi nämä kaksi taideteosta. Vasemman puoleinen on Pasin ja äitin yhteistyön tulosta ja komeilee sinivihreän huoneen seinällä. Oikeanpuolimmainen löytyy puolestaan kodin pinkistä osasta ja sen on toteuttanut Kielo. Idea linnoihin löytyi "Fairytale things to make and do"-askarteluvihosta, jonka Kielon kummitäti on tuonut Lontoosta asti. 

Vauvan vaatteet

Omien lasten kasvettua ulos vauvaiästä olen haaveillut vielä yhdestä kummilapsesta, joka olisi nimenomaan tyttö. Pikkupojat on niin ihania, mutta ei niitten vaatteet yhtä ihania ole. Pasi-parka ei ole tämän äidin luovuutta saanut syttymään, joten tuskin olisi saanut uusi kummipoikakaan. Niinpä tieto siitä, että ystäväni mahassa on pieni mimmi, jolle vielä saisin kummitätiksikin ruveta, sai ideat lentelemään. Niitä on pilvin pimein vielä jäljellä, tarvitsisin vain aikaa ideoiden toteuttamiseen.

Kielolle ompelin reilu vuosi takaperin Nosh:n kankaista mekko+leggarit-setin. Kuinka ollakaan, Kielo kun sattuu olemaan tämän uuden vauvan äidin kummityttö oli minusta kiva ajatus tehdä vauvalle samanlainen setti lahjaksi. Kankaitakin oli vielä sopivasti jäljellä ja ne on minusta niin ihanat. Kaavat mekkoon (toffee 6/2013) ja leggareihin (ruusunpuna 6/12) otin Ottobre-lehdestä ja vaatteet on ommeltu kokoon 62 cm. Mekon pääntien halkion ja nepparin siirsin niskan puolelle ja taskut jätin tekemättä. Vielä vaatteet eivät livenä ole päällä olleet, mutta syksyn aikana jo toivottavasti.

Uusi pieni ihminen

Elämääni tupsahti uusi ihminen, johon pääsin tänään kunnolla tutustumaan. Hän oli niin kaunis, ihana ja ihmeellinen, että olen aivan myyty. Kaikki vauvan hoito- ja hellittelytarpeet tulen purkamaan tuohon pahaa aavistamattomaan pampulaan. Samoin saattaa käydä ompeluille, että projektit keskittyvät jatkossa mahdollisimman pieniin ja pinkkeihin juttuihin. Vauvan mummo on aivan mieletön neuloja, joten puikkojen heilutuksen voin jättää vähemmälle.

Vein vauvalle lahjaksi omia ompeluksiani, joista kirjoitan myöhemmin. Vauvan äippä ihasteli taannoin virkatun hello kittyn kuvaa pinterestissä hieman vihjaillen. Kerran olen yhden kaverin vauvalle pehmolelun virkannut ja se oli yllättävän kova homma. Niinpä päätin virkata samasta aiheesta tossut. Varsinaisen tossuosan virkkasin videon avulla ja se oli sangen hankalaa. Tai hankala on väärä sana, se oli rasittavaa. Virkkaus vaati tiukkaa ohjeen seuraamista, eikä työstäminen nenä kiinni tietokoneessa ja käsi pause-näppäimellä ollut rennointa mahdollista käsitöiden tekemistä. En tiedä kuinka monet tossut pitäisi tehdä, että selviäisin ilman apua. Video tossuihin löytyy joka tapauksessa täältä. Hello kittyn naamaan olisi ollut ohjeita tarjolla, mutta päädyin tekemään ne ihan lonkalta. Tästä siis johtuu, etteivät tossujen kissat ole identtiset kaksoset vaan molemmat ovat ihan omia persooniaan! Niin on myös tossut vähän eri paria, enkä tiedä onko niistä ikinä käyttöön asti, vähän ovat venkuran oloiset. Että kun kuvittelin, että tällaiset tossuthan tekaisen myös naapuriin kohta syntyvälle tyttövauvalle, niin en kyllä teekään. Pitää keksiä jotain muuta.

Sadekesän neule

Viime kesänä kaipailin rentoa neuletta, mutta en niin paljon että sellaista olisin ikinä saanut ostettua tai neulottua. Keväällä pyörähtäessäni ohimennen Tokmannilla törmäsin ihanan näköisiin lankoihin ja vieläpä tarjouskorissa. Siinä langanostolakot unohtuivat ja mieleen juolahti, että näistähän minä sen rennon neuleen teen tulevalle kesälle!

Näin sadekesälle neuleeseen olisi oikeastaan pitänyt tehdä pitkät hiat. Lisäksi lanka osoittautui alkutuntumaa paksummaksi. Jos siis vähänkin olisi lämpimämmät säät, jäisi tämän käyttäminen vasta syksylle. Neule on tehty pääosin seuraillen ohjetta Suuresta käsityölehdestä 4/2013 (malli 33.), ainoastaan lisäilin pituutta ja hioihin resorit. (Miten tämä hiha-sana taipuu, kauhean vaikea!) Lanka on Nako Boutiquen Moonlight. Lankoja on vielä jäljellä ja Kielo on esittänyt toiveen, että tekisin hänelle niistä neuletakin. Malli on jo katsottuna ja pitkä automatka edessä, joten mahdollisesti jatkan samoilla langoilla loppukesän.

Tähän loppuun vielä kuva meidän Kalle-vauvasta, jolle ompelin mekko. Kallen mekko on ollut ihan sivuprojekti, mutta saumuriyhteistyön takkuille tämä on ainoa, joka toistaiseksi on valmiina. Ompeluprojekteista toivottavasti lisää kesän aikana!

Leikkimökkijuttuja

Paljon parjatut säät antavat oivallista aikaa kaikenlaiselle tuusaukselle ja ideoinnille. Rannalla löhöillessä en varmasti olisi tullut muistaneeksi, että pom pom-pallojen tekoa onkin pitänyt aina kokeilla. Saumurin ja käsityöprojektien takkuillessa sain myös ajatuksen perhosnauhasta, joka on kopio kaverini verhokoristeesta. Sekin on pitänyt ajat sitten askarrella. Nyt ne tuli tehtyä ja leikkimökki sai siivouksen päätteeksi kesäasua kerrakseen. Pom pom-pallojen ohjeen kurkkasin täältä, mutta niitä löytyy erilaisia versioita ympäri nettimaailmaa. 

Aurinkoista ja lämmintä heinäkuuta toivotellen, Päivi.

Salmiakkisynttärit

Toukokuussa perinteisesti kuvittelen olevani lähempänä burnoutia kuin koskaan. Hektisimmät hetket koulussa, pihahommat (ja aina keksimäni uudet projektit siellä) painavat päälle ja sitten on nämä neidin synttärit. Tänä vuonna stressitilaa lisää muutama bonusjuttu, mutta jätän nyt valittamatta niistä.

Viikonloppuna synttärit saatiin juhlittua, joten yksi asia on stressilistalla vähemmän. Haikeana kuitenkin yhdyin Kielon kommenttiin nukkumaan mennessä, että "no nyt ne sitten on ohi, nyt pitää taas odottaa vuosi". Niinpä, tässä muutama kuva pienistä näpertelyistä, mitä juhlien valmistelu piti sisällään.

Joskus onnistuu!

Olen tehnyt viime aikoina niin paljon sutta ja sekundaa, että todennäköisyys onnistua, kun lähden itselleni ompelemaan jotain, on hyvin minimaalinen. Tällä kertaa kävi kuitenkin päinvastoin. Lopputulos oli parempi kuin uskalsin odottaa. Ainoa miinus tulee hieman tylsästä kangasvalinnasta (oli vain pari euroa metri!), mutta tällä kaavalla voin kyllä tehdä toisenkin mokoman pirteämmillä väreillä. Puseron malli on Suuri Käsityö-lehdestä 9/2013. Ylpein olen siitä, että selvisin tästä vieläpä ilman ensimmäistäkään puhelua ompelutukihenkilöille ja sain vaihdettua ensimmäistä kertaa saumuriin eri väriset langat. Sitä ei nyt kannattaisi ehkä tähän loppuun mainita, että sain ne kuitenkin lopuksi ihan sotkuun, kun tarvisin toista mustaa rullaa reunojen kaksoisneulatikkauksia varten. Ajattelin, että tuosta vierestä saumuristahan sen kätevästi saisi... Siinä odottaa vielä iso savotta ennen seuraavia ompeluksia.