Askarteluapaskartelua

Viikonloppuna oli taas se aika keväästä, kun koti täyttyi vaaleanpunaisista ilmapalloista, tyllihameista, vaahtokarkeista ja kikatuksesta; vietettiin neidin 6v-synttäreitä. Kun muutama viikko takaperin askartelimme kavereille kutsuja kemuihin, sain Talo&Koti-lehden juhlaliitteestä inspiraation askarrella vähän lisää. Kaappiin on nimittäin kertynyt vuosien saatossa alati paisuva kassillinen tyhjiä tulitikkurasioita töistä, koska "niitähän tarvitsee aina". Sitä mihin niitä tarvitsee on vuosikaudet ollut hämärän peitossa, mutta nyt se siis tuli selvitettyä.

Pienet yllätykset sisältäneet rasiat koristeltiin ja nimikoitiin yhdessä Kielon kanssa ja ne aseteltiin juhlapöytään valmiiksi, jolloin jokaiselle vieraalle oli paikka valmiina. Kakuttelun jälkeen keräsin rasiat koriin ja ne saivat toimia vielä sopivina "arvontalipukkeina" eri leikkeihin, mutta illan päätteeksi vieraat saivat omat nimikkorasiat muistoksi juhlista.

Kalenteri seinään

"Puikot ja koukut on mun juttu". Kyllä mulla joka päivä on koukku tai puikot kädessä, mutta jostain syystä valmiiden tuotosten valokuvaaminen on venähtänyt ja tuotanto on ollut tämän kevään varsin yksitoikkoista, lapasta lapasen perään. Niistä siis joskus myöhemmin.

Tuulikaappi eli pikkueteinen on kaivannut uusiutumista talon entisen isännän jäljiltä jo monta vuotta. Idea seinätarrasta ajoi minut koluamaan nettikauppoja ja kaikenmaailman oksaviritysten ja puutarraihastusten jälkeen sieltä vastaantuli Ferm Living:n Calendar-tarra. Valmis olisi kelvannut kyllä, mutta en tykännyt siitä, että vasemmasta ylänurkasta lähtisi aina päivä numero 1, kun eihän ne kuukaudet sillä tavalla toimi!

Toteutus oli sitten valmiin idean pohjalta melko helppo; kaupasta valmista liitutaulutarraa rulla ja mitat appiukolle, joka leikkasi töissä sekä neliöt, että viikonpäivien lyhenteet yläpuolelle. Minusta siitä tuli tosi hieno!

Huulirasvan keittelyä

Erilaiset saippua- ja käsirasvakokeilut ovat tulleet tutuiksi työn puolesta, mutta idea moisten kotikokkailuun ystävänpäiväksi tai joululahjoiksi on muistutellut itsestään jo muutaman vuoden ajan. Tälläkin kertaa ajatus lähti töiden kautta ja testausvuoroon pääsi huulirasva. Selailin netistä erilaisia reseptejä ja yhdistelin niistä sellaisen, jonka raaka-aineet oli helposti saatavilla.

Rasvan tekeminen oli helppoa! Lusikalliset mehiläisvahaa, rypsiöljyä ja kookosöljyä sekoitettiin vesihauteessa, jonka jälkeen lisättiin piparminttuöljyä mausteeksi. Rasvan purkittaminen oli tehtävä nopeasti, sillä hyytyminen tapahtui salakavalasti. Tämä rasva olisi ehkä kaivannut hieman enemmän rypsiöljyä tai glyserolia pehmentimeksi tai sen käyttö olisi puikkomallisena helpompaa. Mutta muutoin resepti sai hyvin toimii-leiman kylkeensä ja rasva on ollut jokapäiväisessä käytössä.

Huulirasvapurkit eivät kulu loppuun ihan hetkessä, että tuskin ryhdyn näiden sarjatuotantoon. Ehkä ensi jouluna yllätän lähipiirin tällaisilla purnukoilla. Kanssakeittelijä taisi innostua näistä minua enemmän, joten jos joululahjatalkoissa päädyn näitä tekemään, saattaa olla uusia vinkkejäkin tarjolla.

Kangashelmet

Tasan ei käy onnen lahjat ainakaan tässä perheessä. Siitä lähtien kun Kielo asusteli vatsassani, olen hänelle neulonut, ommellut, muovaillut nukkekodin astioita ja näprännyt koruja. Hänen huoneensa on kuin vaahtokarkki ja sama touhuamisen kipinä on periytynyt onnistuneesti. Mutta entäs sitten Pasi? En edes villasukkia tai tossuja ole saanut tehtyä, koska hänen kummitätinsä on erikoistunut niihin. Odotusaikana neuloin Pasille villahaalaria. Kävi kuitenkin niin, että Pasin syntyessä muutama viikko etuajassa en ehtinyt saada sitä valmiiksi. Pasi kasvoi ja paisui silmissä ja jouduin toteamaan ettei haalari mahtuisi pojalle kovinkaan montaa viikkoa. Niinpä haalari jäi ja viimeistelin sen myöhemmin ystävän lapselle lahjaksi. Pasin huoneeseen olen ommellut viirinauhan, mutta siinä kaikki. Poikien jutut on vaan niin tylsiä. Ei pinkkiä, pitsiä, röyhelöä, koristeita, ei mitään kivaa. Ei motivoi, ei voi mitään. Pasi toistaiseksi ei ole tilanteesta kauhean pahoillaan. Pasille riittää autot ja pallot, eikä niitä ole vielä toivottu äitin tekemänä.

Näitä tyttöjen söpöstelyjuttuja onneksi riittää. Ja onnekseni myös lähipiiristäni löytyy samanhenkisten tylleröiden äitejä. Yhdessä olemme pitäneet korutalkoot jos toisetkin. Tällä kertaa teimme Mekkotehdas-kirjan innoittamina kangashelmiä. Vaaleanpunaiset sopivat Kielon kaulaan ja sinisävyisillä olen itse piristänyt työpäivääni. Liimaa ja viitseliäisyyttä helmien tekeminen vaatii mutta helppotekoisia olivat muutoin. Kahvia, karkkeja ja hyviä kavereita saman pöydän ääreen, niin kyllä onnistuu.

Hyvää Pääsiäistä!

Pääsiäisen vietto ei sujunut tältä perheeltä ihan suunnitelmien mukaan, mutta esivalmisteluista kerittiin onneksi nauttia. Koti täyttyi pääsiäisviikolla rairuohosta, pajunkissoista ja tarhan askartelutuliaisista. Pasin ja Kielon kanssa maalasimme pääsiäismunat ulos portaille vieraita piristämään. Täten näiden pääsiäisterveisten myötä
avaan blogini, tervetuloa mukaan!